Hanoi-Cat Ba-Hanoi-Saigon (HCMC)

Olemme tällä hetkellä Ho Chi Minh Cityssä,  joka myös Saigonina tunnetaan. Matka tänne on ollut taas tapahtumia täynnä ja olemme myös tutustuneet paljon uusiin ihmisiin. Vietimme tosiaan 5 yötä Hanoi Backbacker´s Hostellissa Hanoissa. Hostellin dormimajoitus oli aika kallis USD 7,5, mutta saimme kuitenkin rahoille vastinetta mm. mukavien ihmiskontaktien ja bileiden muodossa. Hostellilla oli mm. oikein mukava rooftop bar ja siellä järjestetäänkin BBQ juhlia, josta saa ostettua kohtuuhintaista juotavaa ja syötävää. Myös paikan työntekijät olivat rentoja ja he tarjosivatkin ilmaisia shotteja käärmeviiniä silloin tällöin. Viinipullo oli iso ja siellä sisällä oli hyvin kasvanut kobra. Viinissä olikin joku eläimellinen maku. 

Hanoissa pyörimme kaupungilla päivin ja öin. Ruoka Hanoissa oli todella hyvää ja halpaa. Halvin syömämme pho, eli nuudelikeitto oli VND 2000. Alle 10 senttiä! Tutustuimme myös todella hyvään Hong Kongista kotoisin olevaan pitsaravintolaketjuun, Pepperoni´s. Kävimme muutamia kertoja yöelämässä, joka on aika erikoinen tapaus. Baarit menevät kiinni jo puoliltaöin, mutta salakapakat jatkavat viimeiseen asiakkaaseen asti. Kannattaa kysellä mistä voi löytää kapakan joka on auki, koska niitä ei välttämättä kadulta huomaa. Baarit avaavat peltiverhonsa, kun tajuaa koputtaa tarpeeksi kovaa. Verhon takaa löytyy täysi baari expatteja ja turisteja. Baarit ovat todella tarkkoja melusta, koska poliisi voi tulla minä hetkenä tahansa sulkemaan paikan. Me suosimme The Hair Of The Dog mestaa, jota piti romanialainen kaveri. Singaporelainen tuontikalja maksoi vahän alle euron. Kyyti takaisin hostellille oli helppo järjestää pienen tinkaamisen jälkeen mototaksilta, joka ottaa kyytin vaikka kaksi kyytiläistä. Mototaksit toimivat myös parittajina ja huumekauppiaina. He ymmärsivät kuitenkin mitä tarkoittaa no thank you. 

Hanoissa tapasimme paljon uusia ihmisiä, brasilialaisen Ilsonin ja hänen viehättävän serkkunsa Cassandran. Heidän kanssaan kävimme muutamia kertoja ulkona. Kävimme myös ulkona hollantilaisten tyttöjen Robinin ja Dorianin kanssa parina iltana. He ovat tällä hetkellä Kuala Lumpurissa Malesiassa. Hostellilla tapasimme myös paljon suomalaisia, joka oli mukavaa, koska emme ole tavanneet suomalaisia juuri ollenkaan. Tapasimme Ison porukan suomalaisia jätkiä Matinkylästä. He olivat kesäloma reissulla kiertämässä Aasiaa. Tapasimme myös yhden yksin matkaavan Harrin, joka myös asuu Matinkylässä ja työskentelee 50 metrin päässä MOn kotiovelta. Aikamoinen sattuma. Toinen yksinäinen suomalainen oli Kunmingissa asuva Pete. Hän oli tullut evakkoon Hanoihin Kiinan uuden viisumipolitiikan takia. Hän haki töitä Hanoista ja hän kävikin Bobby Chinnin haastattelussa. Kolmas yksin matkaava suomalainen oli tyttö jonka MO tapasi salakapakkalautalla Punaisella Joella. Hän lensi seuraavana aamuna Hanoista Bangkokiin. Tapasimme myös sattumalta makedonialaisen Robertin hostellissa. Hauska kaveri kaiken kaikkiaan ja kaikkea hyvää hänelle. Hän taitaa olla tällä hetkellä Bangkokissa. 

Hanoista pääsimme viimein lähtemään, kun otimme järjestetyn reissun matkatoimistosta Halong Baylle ja Cat Ba saarelle. Meidän reissu sisälsi yhden yön veneellä ja kaksi saarella. Reissu maksoi n. USD 25 per päivä per poika. Päädyimme järjestettyyn retkeen, koska tällöin meidän oli pakko herätä aamulla ja hyvästellä Hanoi. Lähdimme aamulla Hanoista minibussilla Halong Cityyn, josta jatkoimme veneellä Halong Bayn kautta Cat Ba saarelle. Saarella yövyimme kaksi yötä hotellissa Cat Ba Townissa, jonka toinen nimi voisi olla Costa del Cat Ba. Hotellimajoituksen hinta ei todellakaan ollut kohdallaan, koska hotelli on yksi surkeimista läävistä missä olemme ikinä olleet. Olemmehan olleet mm. bambumajoissa ja kämäsisissä guesthouseissa, mutta tämänhän piti olla oikein hotelli. Ensimmäisen illan Cat Balla vietimme espanjalaisten Alberton ja Lolan kanssa. He olivat erikoiset kaverukset Malagan ympäristöstä. Vuokrasimme seuraavana päivänä 100cc puoliautomaatti Honda Wavet VND 100 000. Ajoimmekin varmasti melkein kaikki päällystetyt tiet mitä saarella on. Saari on todella kaunis ja maisemat kuin Jurassic Park elokuvasta. Illalla menimme syömään kalaravintolalautalle lahdelle. Me osoitimme sormella vedessä verkoissa olevaa kalaa jonka saimmekin syötäväksi. Oli varmasti tuoretta. Istuimme vähän aikaa laiturilla tanskalaisten Metten ja Johannan kanssa, mutta saarella ei oikein tuntunut olevan yöelämää joten painuimme hotellille jahtaamaan hiiren kokoista torakkaa. Emme kuitenkaan jaksaneet kauaa ja nukahdimme. Seuraavana päivinä lähdimme Cat Balta veneelle. Saari tuntui olevan vietnamilaisten turistien suosiossa ja länsimaalaiset olivatkin pieni vähemmistö saarella. Veneellä yövyimme vielä yhden yön ja nautimme Halong Bayn maisemista.

Hanoihin palattuamme otimme majoituksen pienestä uudesta hotellista. Hotelli maksoi USD 17 ja rahoille saikin hyvin vastinetta, mm. Wi-Fi, laminaatti, parveke ja satelliitti-tv. Illalla koimme reissun ensimmäisen kunnon rankkasateen ja se muuttikin illan suunnitelmat. 

Lähdimme seuraavana päivänä 31 tunnin matkalle klo. 13.05 SE5 junalla Saigoniin. Meillä oli liput ac hard sleeper luokkaan VND 910 000. Liput kannattaa varata ajoissa, koska meillekkään ei riittänyt soft sleeper paikkoja, vaikka varasimme liput ennen Halong Baylle lähtöä. Meillä oli taas kaksi keskipunkkaa hytissä. Vaunu oli vanhempi ja huonokuntoisempi kuin Kiinassa käyttämämme. Junassa oli mukava ilmapiiri ja ruokakin oli ihan hyvää. Söimme päivälliseksi kanaa ja riisiä VND 20 000. Aamupala VND 10 000 oli "kana keittoa" , joka oli enemmänkin riisivelliä ja kanaa. Erittäin hyvää. Junamatkan toisena päivänä söimme lounaaksi possua ja riisiä. Possusta puolet oli läskiä. Tässä vaiheessa reissua tikuilla syöminen sujuu jo tosi hyvin. Yö junassa meni hyvin ja saimmekin hyvin unta. Vietnamilaiset heräävät aamulla klo 05 ja niin teimme myös mekin. Vietnamilaiset ajattelevat, että jos nukkuu pitkään se on merkki sairaudesta. Hytissämme oli mukavia ihmisiä. Mieleen jäi iäkäs pariskunta joka tarjosi meille vähästään, vaikka he pitivätkin meitä rikkaina, koska pystymme matkustamaan niin paljon. Hyttiimme tuli myös Nha Trangista myös mukava nuori nainen Hom. Hänen vanhemmillaan oli hotelli Nha Trangissa. Hänen Bisnesmies miehensä työskenteli Saigonissa. Heillä oli oli kaksi lasta, 8-vuotias tytär ja neljä vuotias poika. Mukava nainen. Saavuimme Saigoniin kaksi tuntia myöhässä n. klo 23. Rautatie asemalla tunteet kuumenivat taksikuskien kanssa, mutta pääsimme kuitenkin loppujen lopuksi kohtuuhintaisella mittarikyydillä Pham Ngulao alueelle. 

Pham Ngulao alueella on monia eri majoitusvaihtoehtoja. Tingimme huoneen Duna Hotellista yhdeksi yöksi VND 300 000. Kävimme alkuyöstä syömässä ja ottamassa pari kaljaa. Seuraavana päivänä vaihdoimme hotellia halvempaan VND 250 000. Huone on ainakin isompi ja täällä piti toimia Wi-Fi. Saigon vaikuttaa paljon rennommalta kuin vahvemman kommunistisen menneisyyden omaava Hanoi. Lähdemme huomenna Sinh Cafen bussilla n. kuuden tunnin matkalle Phnom Penhiin Cambodiaan USD 12. Halvemmallallakin pääsisi, mutta tämän pitäisi olla suora yhteys ilman bussin vaihtoa rajalla. Cambodian viisumit saamme järjestettyä rajalla USD 20-25, katsotaan sitten.

Huomenna pitää tehdä check-in bussiin klo 08.45. Olemme olleet huomenna Vietnamissa kaksi viikkoa, jonka pohjoismaalainen voi viettää maassa ilman viisumia. Lähdemme nyt muutamalle bia hoille VND 5000 tuohon viereiseen muovituolipaikkaan. Kirjoitellaan myöhemmin lisää!

Lijiang-Kunming-Ha Noi

Olemme tällä hetkellä Ha Noissa Viet Namissa. Matka tänne on ollut tapahtumia täynnä, joten laitetaan siitä hieman raporttia. 

Vietimme loppujen lopuksi neljä yötä Lijiangissa, koska paikka oli mm. oikein mielenkiintoinen. Vaikkakin oikea kiinalaisten turistirysä. Kävimme yhtenä iltana sitten vielä oikein kunnolla yöelämän ytimessä ja discot olivat tupaten täynnä turisteja. On hauskaa kuinka kiinalaiset haluavat tarjota shotin ulkomaalaiselle kaverille, kun he näkevät sinut! Parempi olla tarkkana, että ei tule liian humalaan! Lijiangin yöelämää meille suositteli kaksi kiinalaista Shangri-lassa,  jotka tapasimme luostarilla kaupungin ulkopuolella. He olivat kotoisin Hong Kongista ja toinen heistä oli mm. käynyt Kokkolassa tapaamassa kavereitaan. Lijiangista otimme 4.7. klo. 12.30 bussin takaisin Kunmingiin RMB 174. Bussi oli mallia express, joten se oli hieman kalliimpi. Majoituimme Kunmingissa taas Yunnanin yliopiston majoitukseen, koska tulimme n. klo 21 kaupunkiin ja ajattelimme pelata varman päälle. 

Bussimatkalla Kunmingiin meidän hermot rupesivat menemään ensimmäisen kerran kunnolla kiinalaisiin. Kiinalaiset ovat vaan niin erilaista kansaa kuin eurooppalaiset. Istuimme bussin keskiosassa ja takanamme istui kaksi karskia kiinalaista nuorta. He saattoivat mm. yhtäkkiä alkaa laulaa todella lujaa ilman mitään varoitusta ja toinen heistä hyräili jotain kiinalaista sananlaskua tunteja. Heille se on aivan normaalia, aivan kuin syljeskely ympäriinsä mm. bussissa. Kiinan osion alussa heidän käytös oli vain hauskaa meidän mielestämme, mutta kaikella on rajansa.  Myös meillä. Osa pinnan kiristykseen johtui varmasti myös reissun päällä olosta. Kävimme bussimatkan jälkeen McDonald´sissa nostamassa reissumotivaatiota. Se auttoi! :) Mäkki on aika halpa Kiinassa ja laatu erinomaista. 

Kunmingissa olimme kaksi yötä ja käytimme ajan akkujen lataamiseen. Lauantaina myös varasimme sleeper bussin sunnuntaille klo 19.30 Hekouhin, Kiinan ja Viet Namin rajakapunkiin. Bussiin oli selvästi tunkua, koska saimme paikat aivan bussin perältä ja ne olivat aika viimeisiä mitä oli kaupan.

Sunnuntaina suunnistimme kaukobussi asemalle n. klo 18. 30. Olimme varautuneet tapaamaan Bossin uudelleen. Emme todellakaan aikoneet maksaa hänelle enään mitään. Löysimme bussimme asemalta pienen ihmettelyn jälkeen n. 19.20 ja Bossi olikin meitä vastassa, kas kummaa! Hän ei selvästikkään enään muistanut meitä. Me kyllä muistimme tämän ukottajan. Enempää yksityiskohtiin menemättä me mm. ahdistimme hänet käytävällä väliimme ja myös kontaktia käyttäen kerroimme hänelle että, aikomuksemme ei ole maksaa hänelle mitään. Pidimme vain huolen siitä, että äänenvoimakkuutemme oli aina hieman suurempi kuin hänellä ja muutenkin otimme mallia armeijan käskytysestä asian saattamiseksi perille. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Bossi nöyrtyikin sitten aika nopeasti ja pyyteli meiltä muistoksikin suomalaisia kolikoita. Varmasti oltais myös annettu, jos kolikoita olisi ollut! Emme myöskään maksaneet hänelle sitä G-A-S youknow GAS MONEY:ta. Tämä kuulemma johtui siitä kun olemme varmasti opiskelijoita. OK. Bussin poistuessa asemalta ajattelimme, että meniköhän Bossilta kasvot. Se ei kuitenkaan jäänyt meitä harmittamaan. 

Bussimatka kesti n. 10 tuntia Hekouhin. Muu matkaseura oli pääasiassa nuoria, ehkä opiskelijoita, joten sen puolesta matka meni mukavasti. Bussi oli samanlainen sleeper bussi, kuin Kunmingista Shangri-lahan. Kolme riviä kerrossänkyjä vierekkäin. Tällä kertaa vain tiestö oli aika heikkoa ja toinen meistä myöntääkin lyöneensä päänsä kattoon. Meillä oli kaksi yläpunkkaa perältä ja bussin perähän pomppii, jos ajetaan liian lujaa töyssyissä. Nukuimmekin tästä johtuen aika huonosti, vaikkakin matka oli helpompi, koska bussityyppi oli jo tuttu. 

Tiestö ja infrastruktuuri on Kiinassa aika hyvällä mallilla meidän kokemuksien mukaan. Meidän kulkemat moottoritiet olivat paremassa kunnossa kuin Suomessa. Tunnelit ja sillat olivat pitkiä ja komeita. Tiestö Hekouhin oli kuitenkin eri jamassa. Tiestö varmasti kärsii ympäristöstään, mm. maansortumista. 

Saavuimme Hekouhin n. klo 06.30 ja tunsimme ensi kerran tulleemme tropiikkiin. MO:n GPS:ä käyttäen suunnistimme parinsadan metrin matkan Kiinan ja Viet Namin väliselle sillalle. Tajusimme, että raja aukeaa vasta kl. 08 ja menimmekin aamupalalle viereiseen katukuppilaan. Kuppila oli suosittu nuudelimesta ja paikalliset mummot tulivatkin seuraamaan jokaisia liikkeitämme. Kuppilassa seuraamme liityi myös kaveri Makedoniasta, kyllä, Makedoniasta! Robert oli 1kk kesäloma matkalla Kiinasta Bangkokiin Viet Namin kautta. Hän oli tullut Hekouhin seuraavalla ylimääräisellä bussivuorolla. Bossi oli rahastanut häntä rankalla kädellä, muutenkin hänellä oli ollut kuulemma rankahko reissu tupakoivien kiinalaisten kanssa. 

Kiinan ja Vietnamin rajan ylitimme kävellen yli Punaisen joen. Kiinan tullissa laukkujemme läpivalaisun jälkeen jouduimme luovuttamaan tullivirkailijalle Kiinan Lonely Planet kirjan. Syy oli se, koska Taiwan on väritetty omaksi valtioksi kirjan kartassa. Olimme varautuneet luovuttamaan kirjan, mutta emme uskoneet kuitenkaan, että arpa käy meidän kohdalla. Kuitenkin jokainen joutuu tällä rajalla esittämään kirjastonsa virkailijalle. Huomasimme myös, että Makedonian kansalaisen elämä voi olla vaikeaa passijonossa. Kiinan ja Viet Namin passitarkastuksissa hänen kotimaataan ei meinattu tunnistaa. Hän kertoikin meille kahden tunnin selvityksestä Kuala Lumpurissa ja joku passivirkailija olikin todennut hänelle, että tämän passin näkeminen on kuin näkisi pandan. Once in the lifetime. 

Rajalta otimme USD 1 mototaksin Lao Cain juna-asemalle. Aseman lähellä on ainakin yksi raha-automaatti, joka ei kuitenkaan meidän kohdalla toiminut. Vieressä on rahanvaihtopiste, joten sillä voi tekemistä ATM:än tomimattomuuden kanssa. Saimme kuitenkin vaihdettua Euroja Dongeiksi yllättävän hyvällä kursilla. Juna-asemalla tajusimme kuitenkin, että jos haluamme lähteä Ha Noihin, meidän on syytä lähteä Hard Sitter lipuilla samana aamuna klo 09.15.  Meillä oli siis aikaa Lao Caissa n. yksi tunti ennen kuin juna lähtee. Tunnin aikana tutustuimme vietnamilaisten innokkuuteen rahastaa turisteilla. Se taitaa olla sitä Vietnamilaista businessta. Tinkasimme vedet, colat ja ranskanleivät kolmannekseen pyyntöhinnasta. Maksoimme silti todennäköisesti euron ylihintaa. 

Nousimme junaan ja se vaikutti oikein mukavalta. Puupenkit olivat todellakin kovat ja penkit 90 asteen kulmassa. Ilmastointiakaan ei tietenkään  ollut ja lämpötila heiluikin varmasti 40 asteen tuntumassa. Seura oli kuitenkin mukavaa ja liput halvat. Liput maksoivat kolme euroa ja matkaa oli taitettavana n. 300 km. Matka kestää kuitenkin 11 tuntia, koska juna kulkee läpi viidakon Punaista jokea seuraten n. 30km/h. Matkan luenne kuitenkin muuttui n. tunti lähdön jälkeen, kun porukka vietnamilaisia tuli vaunuumme. Nämä kaverit olivat oikeita päivänsäteitä. Aistimme heti, että he olivat huumaavien aineiden vaikutuksessa. Kaverit olivat tatuoitu nilkoista niskaan. Näimme sen, koska paidat eivät pysyneet päällä. He pitivätkin hauskaa ja aloittivat myös nyrkkitappelun muutamien penkkirivien päässä meistä. Joku sai nenilleen oikein kunnolla. Siinä vaiheessa rupesi kuumottamaan muukin, kuin ruotsalaisen saunan lämpötila joka vallitsi vaunussa. Tunteja kului ja MO torkkui pöytää vasten, MAa piti huolta kamoista samalla aikaa. Yhdessä vaiheessa päivänsäteet ohittivat meidät ja yhden taskusta tippui ruiskun suoja meidän eteemme. Siinä vaiheessa MOkin herätettiin vahtiin, koska kavereiden naamat olivat uudessa ikävässä virneessä. Sillä hetkellä matkaa oli vielä jäljellä n. viisi tuntia. Ei siis mikään loistotilanne, koska olimme ainoat länkkärit vaunussa. Meillähän ne turistirahat ovat. Seurasimme tilannetta ottamatta katsekontaktia näihin päivänsäteisiin. Tunteja kului heidän sekoilua kuunnellessa. Lähestyimme kuitenkin Ha Noita metri metriltä koko ajan ja pääsimmekin turvallisesti loppujen lopuksi perille. Narkit jäivät Ha Noin laitakaupungilla pois junasta. Tapasimme kuitenkin junassa myös mukavaa sakkia. Mieleen jäi mm. yksi 32 vuotias vakuutuskauppias Hueng. Hänellä oli kolme vuotias tytär ja Nokian kännykkä, mukava kaveri. Toinen mieleen painunut persoona oli 54 vuotias tupakkakauppias joka tarjosi meille ilmaiseksi kuumaa ja kylmää teetä. Hänellä oli myös vesipiippu. Hän sai meistä farangeista kaverit.  

Ha Noissa kävelimme vielä muutaman kilometrin majatalolle, koska halusimme tsempata loppuun asti. Saimmekin dormimajoituksen kahdeksan hengen huoneesta Hanoi Backpackers Hostellista. Majoitus maksaa n. viisi euroa yö. Dormi huoneet ovat todella laadukkaat ja hostelli muutenkin siisti. Porukkaa tuntuu olevan paljon ja meille melkein myytiinkin ei oota. 

Hanoi vaikuttaa paljon mukavammalta kuin junamatka tänne. Kaupunki on hauskalla tavalla mannereurooppalainen ja samalla kuitenkin aasialainen. Olemme lähinnä tutustuneet kaupunkiin kävellen. 

Kirjoitellaan myöhemmin lisää ja laitetaan kuvia ehkä jo huomenna!

Kuvia reissun varrelta

Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä. Kiitos kaikista kommenteista, ne antavat meille syyn kirjoittaa lisää. :)

 

MO pyöräilemässä Shangri-lan läheiseen monasteryyn

Lumiset huiput Shangri-lan monasteryltä

Sleeper bus Kunmingista Shangri-lahan

Shangri-lan vanhan kaupungin luostari

MA pyörittämässä rukouspyörää

Tanssi on alkamassa Shangri-lassa

Ihmiset ovat kokoontuneet tanssimaan

Kaunotar ja kulkuri :)

Miska korjaa Uazia Gobin autiomaassa

Lepohetki hevosmiesten seurassa Mongoliassa

Miskan tuttu virnistys waterfallilla

MA ja "The Place" Beijing. Maailman suurin screeni

Sadetta suojassa Kunmingin trendimestassa

Sukhbaatar Square, Ulan Bator, Mongolia

Hieno lampi Mongoliassa

MO ja MA Mongoliassa

MO ja MA Mongoliassa

Sand Dunes, Gobi Desert, Mongolia

MA, Anna ja MO Leo Tolstoi Helsinki - Moscow

MO ja St. Basils, Moscow

Kaupittelijoita ja MA, Trans-Sib

MA junassa, Trans-Sib

Bileet junassa

Shangri-la-Lijiang

Tulimme eilen bussilla Lijiangiin Shangri-lasta. Maisemat olivat hienoja ja viiden tunnin bussimatka muutenkin mukava. Bussiliput oli helppo ostaa Shangri-lan bussiasemalta ja yksi lippu maksoi RMB 48. Tällä kertaa emme joutuneet maksamaan bensalisää Bossille. 

Shangri-lassa viihdyimme lopulta neljä yötä. Kaupunki oli todella miellyttävä ja rauhallinen. Ihmiset olivat todella rentoja meitä kohtaan ja minkäänlaista ukkottamista emme myöskään havainneet. Muutenkaan Kiinassa ei ole ollut samanlaista häslinkiä kuin vaikka Thaimaassa. Kiitos siitä! 

Shangri-lassa mm. nautimme vanhan kaupungin tunnelmasta. Joka ilta klo 19.30 paikalliset aloittivat tanssinsa vanhan kaupungin torilla. Tanssi veti puoleensa niin kaupungin vanhukset kuin nuorisonkin. Ihmiset tulivat tapaamaan toisiansa ja vaihtamaan kuulumiset tanssin lomassa. Sitä oli mielenkiintoista seurata! Kävimme myös maastopyörillä Tiibetiläisessä Ganden Sumtseling Gompa luostarissa, joka on 300v vanha ja siellä asuu n. 600 munkkia. Luostarissa oli paljon kiinalaisia turisteja, jotka tulevat tutustumaan Lounais-Kiinan tärkeimpään luostariin. Tutustuimme myös toiseen luostariin, joka on kukkulalla vanhassa kaupungissa. Siellä pyöritimme todella suurta rukouspyörää, joka oli raskasta ja hauskaa. Shangri-lassa suosittelemme myös Noah Cafe ravintolaa, jossa söimme pitkästä aikaa todella hyvää länkkärisapuskaa. Kaupungista voi myös vuokrata moottoripyöriä RMB 150/ 24h joilla voi ajaa aina Tiibetiin asti. Matkasuunnitelmamme melkein muuttui, Tiibetihän avautui juuri turisteille. Sillä Kuuluisalla seuraavalla reissulla sitten Tiibetiin! Shangri-lasta yhteenvetona sanottakoon, että toivottavasti tulemme vierailemaan kaupungissa uudestaan! 

Shangri-lan bussiasemalla tapasimme englantilaisen Leon nimisen kaverin. Hän oli palaamassa takaisin Lijiangiin, koska korkeus (3200m) ei sopinut hänelle. Lijiangissa jaoimme hänen kanssaan taksin. Hän näytti meille hyvän ja kohtuu hintaisen Panba Guest Housen. Majapaikka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Saimme heidän viimeisen twin roomin. Viime yö maksoi RMB 95. Seuraavat yöt maksavat kuitenkin 135, koska high season alkaa heinäkuussa. Saimme hieman kinuttua alennusta. 

Saavuimme eilen kello 20 Lijiangiin, jonka jälkeen lähdimme syömään kaupungille. Vanha kaupunki on todella upea pimeällä kaikessa valaistuksessaan. Kiinalaisia turisteja on todella paljon. Hinnat ravintoloissa voivat olla todella kalliit, pieni kalja voi maksaa älyttömät RMB 35. Illalla menimme discoon ja tapasimme turistityttöjä Chengdusta maanjäristysalueelta. 

Tänään kävimme mm. syömässä kuuluisia Yunnanilaisia Across-The-Bridge nuudeleita. Pöytään tuodaan maljallinen kiehuvaa keittoa, johon laitetaan vihanneksia, lihaa, merenelävää, yms. jotka kypsentyvät maljassa. Saimme pöytään myös samusirkkoja, jotka olivat herkullisia popsittavia, kuin rapeaa kanan nahkaa. Tämä täyttävä ateria maksoi per poika RMB 32, mikä on mielestämme aika paljon nuudelikeitosta. Hinta kuitenkin sisälsi ison Tsingtaon ja Colan. Täällä on kuitenkin turistihinnat, kiinalaisilla turisteilla tuntuu olevan rahaa. 

Lijiangin vanhakaupunki on todella hieno. Vaikuttavampi kuin Pekingin hutong. Täällä on kuitenkin kaikki suunnattu turisteille. Vanhaakaupunkia halkoo pienet kanaalit, jotka aikoinaan toimivat kaupungin juomavesijärjestelmänä. Nyt niistä ei kai enää kannata juuri juoda. 

Haluaisimme olla täällä ehkä kauemminkin, mutta aikataulumme on kuitenkin tiukka ja yritämme sumplia itsemme Viet Namiin. Todennäköisesti Hanoin kautta Halong Baylle. 

Palataan asiaan myöhemmin!

Beijing-Kunming-Shangri-la

Olemme Shangri-laan kaupungissa 3200m korkeudessa Yunnanin maakunnassa. Saavuimme tänne tänään aamulla. 

Lähdimme tosiaan Pekingistä junalla kohti miljoonakaupunki Kunmingia. Otimme taksin Leo Hostellilta Beijing´s West Railway Stationille. Asema on todella iso ja se onkin tehty käsittelemään 300 tuhatta matkustajaa päivässä. Löysimme kuitenkin aika helposti oman junamme ja lähdimme klo 16.50 40h junamatkalle. 

Lippumme olivat Hard Sleeper luokkaan, joka tarkoittaa kuutta matkustajaa per avohytti. Hytissä on kolme sänkyä päällekkäin. Meillä oli kaksi keskipunkkaa, koska hostellimme tytöt suosittelivat niitä. Junassa ei näkynyt muita länsimaalaisia ja koimmekin ensi kertaa kunnolla kiinalaisten tuijottavan meitä amerikkalaisia. Matkaseurana meillä oli karskeja kiinalaisukkoja, mutta he ottivat meidät ulkomaalaiset hyvin vastaan. He tarjosivat auringonkukan siemeniä ja riisiviinaa. Viinasta kuitenkin kieltäydyimme. Kunnollista keskustelua emme saaneet aikaan, koska kielimuuri oli valtava. Saimme kuitenkin kerrottua, että emme ole amerikkalaisia, mutta olemme veljeksiä. Aamulla herätessämme huomasimme hyttimme kokoonpanon muuttuneen yön tunteina. Meillä kävi tuuri, koska yksi uusista matkalaisista oli 24-vuotias kaveri nimeltään Best Wang. Hän puhui kohtalaisen hyvää englannin kieltä, koska hän oli opiskellut turismia ja työskenteli viiden tähden hotellissa Kunmingissa. Kiinalaisten hotellien tähti luokituksiin kannattaa suhtautua varauksella. Ilta meni hengatessa Wangin kanssa, hänen tarjotessa kiinalaisia snackkeja. Meillä oli tosiaan tuuria matkassa, koska kukaan muu matkustaja ei puhunut englantia. Junamatka meni kokonaisuudessaan oikein mukavasti ja se oli ehkä hauskin matka tähän mennessä.

Saavuimme Kunmingiin aamulla ja suunnistimme kohti Yunnanin yliopiston majoitusta. Best Wang suositteli meille tätä majoitusta ja olimme myös itse ajatelleet majoittua sinne, joten hyväksyimme hänen ehdotuksensa. Kaiken lisäksi hän opasti meidät perille ja saimme samalla käsityksen kaupungin paikallisbussiliikenteestä. Wang toimi myös tulkkina respassa, koska tyttö ei puhunut hirveän hyvää englantia. Kaiken kaikkiaan Wang oli loistokaveri. 

Kunmingissa kiertelimme kaupunkia ja haistelimme sen tunnelmaa. Kaupunki vaikutti modernilta ja oiken mukavalta paikalta viettää muutama päivä, ehkä pidempäänkin. Kävimme päivällä syömässä korealaista murkinaa. Söimme mahalaukkumme aivan täyteen ja valitettavasti ruokaa jäi myös pöydälle. Tämä loisto sapuska maksoi kaljoineen neljä euroa per nuppi. Illalla meidän piti lähteä ulos skottilaisen kaverin kanssa, jonka tapasimme sattumalta Kunmingissa. Hän oli tuttu Leo Hostellista Pekingistä. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska illalla alkoi sataa ja taksin saanti oli mahdotonta. Saimme muutaman mittarin kiinni, mutta he eivät suostuneet lähtemään osoitteeseen. Emme ymmärtäneet miksi, koska se sijaitsi keskusta-alueella. Myös Pekingissä törmäsimme samaan ongelmaan taksin saannin kanssa, jos sataa, voi mennä muutamia tunteja ilman että vapaata taksia on näkyvillä. 

Taksilla kulkeminen Kiinassa on halpaa. Aloitusmaksu Pekingissä on RMB 10 ja kilometri maksaa 2. Muissa kaupungeissa se on ollut havelmpaa. Mittarit ovat menneet automaattisesti päälle. Autot ovat pääsääntöisesti uusia vanhakoppaisia VW Jettoja ja naiskusitkaan eivät tunnu olevan mitenkään erikoisuus.

Päätimme lähteä jo seuraavana iltana sleeper bussilla Shangri-lahan. Päivällä kävimme mm. syömässä intialaisessa ravintolassa. Ruoka maksoi viisi euroa per poika ja se oli aivan erinomaista, taaskaan emme harmittavasti jaksaneet syödä kaikkea. 

Lähdimme suunnistamaan kaupungin kaukobussi asemalla n. klo 15. Ajatuksemme oli hypätä seuraavaan sleeper bussiin joka lähtee Shangri-lahan. Asemalla kuitenkin tajusimme, että seuraava bussi lähtee vasta klo 19.30. Bussilipun ostaminen voi olla aika hämmentävää koska, kaikkialla on vain Kiinan kielistä kirjoitusta ja onhan kyse muutaman miljoonan asukkaan kaupungista, joten asemakaan ei ole aivan pieni. Sen lisäksi aseman ulkopuolella yksityiset bussifirmat kauppaavat omia lippujaan innokkaasti joka puolelle Yunnania.  Onnistuimme kuitenkin löytämään virkailijan asemalta joka pystyi opastamaan meitä englanniksi ja saimme liput hintaan RMB 178. Menimme istumaan terassille odottamaan bussin lähtöä.

Nousimme Bussiin hieman ennen sen suunniteltua lähtöaikaa ja törmäsimme ensimmäiseen kunnolliseen ukottajaan, jota emme onistuneet täysin väistämään. Olimme asettuneet mukavasti ns. sängyillemme, kun tämä Bossi tulee pälpättämään. Hän kertoo kuinka ystävällistä kansaa kiinalaiset ovat ja saman tien kertoo, että hän on Boss. Samalla sekunnilla hän haluaa nähdä matkatavaramme, jolloin molempien poikien karvat nousivat pystyyn, koska matkatavaroista on pidettävä sleeper bussissa todella hyvää huolta. Hän selittää jotain ylipainosta ja bensanhinnasta. Hän vaatii meiltä lisämaksua, koska meidän tavarat painavat yli kymmenen kiloa. Hän sai meiltä molemmilta RMB 50 pienen ärtyneen ihmettelyn jälkeen. MAn viereisessä punkassa ollut kiinalaisopiskelija todisti, että lipun takapuolella lukee Kiinan kielellä lisämaksu, jos tavarat ovat yli 10kg. Maksun hintaa ei kuitenkaan lipussa lukenut. Hän mm. puhutteli meitä amerikkalaisina ja siihen oli todellakin korjattava, että Europe. Hän sai kuitenkin olla ensimmäinen aasialainen joka järjesti meille scammin. Asia täytyy tarkistaa vielä myöhemmin Kunmingissa turismiviranomaisella. Bossin nöyristellessä ja kertoen suomalaista matkapuhelimista MO toivotti hänelle suomenkielellä "hyvää" päivänjatkoa. Pääsimme viimein matkaan ja aloitimme puolen vuorokauden bussimatkan kohti Shangri-lata. 

Saavuimme aamulla tosiaan tänne Shangri-lahan, ehkä hieman väsyneinä. Syy taitaa olla koiranunessa jota nukuimme, koska Bossi kehoitti meitä mm. pitämään huolta matkatavaroistamme.  Hankimme majapaikan Dragoncloud G.H:sta vanhasta kaupungista. Hintaa tällä twinroomilla on RMB 120 ja se on oikein siisti. Luksuksena on 24h lämmin vesi ja kansainvälisiä TV-kanavia. Ei paha hinta! 

Palataan asiaan, kun olemme tutustuneet paremmin tähän Tiibetiläisen otteen omaavaan kaupunkiin!

Beijing part II

Ollaan oltu nyt 10 päivää Pekingissä ja lähdemme tänään Kungmingiin junalla. Junamatka kestää noin 40 tuntia. Meillä on Hard Sleeper paikat junassa. Liput maksoivat RMB 550.

MAlla on ollut mahaongelmia viimeiset neljä yötä. Ei mitään vakavaa kuitenkaan. Olemme joutuneet palauttamaan muutamia junalippuja tämän takia. Junalippuja voi palauttaa esim. Beijing train stationin lipputoimiston 26. luukulle. Tappioita lipuista tulee 20% hinnasta. Liput voi palauttaa ennen junan lähtöä.

Alunperin meidän piti mennä Yangshuohon, mutta menemmekin suoraan Kunmingiin josta jatkamme pohjoiseen ainakin Lijiangiin ja Shangri Lahan. Käymme ehkä Tibetin puolella kaupungissa johon ei tartte erillistä lupaa. 

Leo hostel on ollut todella mukava paikka, ollaan tavattu paljon reissussa olevia matkalaisia. Joka puolelta maapalloa. Yksi tyyppi on ajellut Land Rover Defenderillä 3v ympäri maapalloa. Aloitti Etelä- Afrikasta Eurooppaan, ajoi mm. Nord Capista Suomen ja muitten maitten läpi Egyptiin ja nyt hänellä on auto Pakistanissa, koska Kiinaan ei autoa saanut tuoda.

Ollaan käyty katsomassa nähtävyyksiä vatsapurujen sallimissa rajoissa. Paljon ollaan myös vaan hengailtu hostellilla. Nyt on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin. Kirjoitellaan lisää kun kerkeämme. Todennäköisesti Lijiangista Yunnanin maakunasta. 

Beijing

Ollaan oltu Pekingissä nyt kuusi yötä. Vietettiin tosiaan yksi yö City Central Youth Hostellissa, mutta siirryimme toisena päivänä kuitenkin Leo Hostelliin. Ensimmäinenkin Hostelli oli loistava, mutta siirryimme kuitenkin Leoon saavuttaaksemme ns. hutong ilmapiirin. Myös tämä hostelli on aivan mahtava. Henkilökunta, ravintola, ilmapiiri ja huone ovat osoittautuneet 20 euron arvoisiksi. 

Pekingissä olemme mm, pyöräilleet kaupungilla ja käyneet Kiinan muurilla. Pyöräily oli hauska tapa tutustua kaupunkiin. Vuokrasimme pyörät samalta kujalta missä hostellimme sijaitsee ja ne maksoivat kaksi euroa päivä. Teimme tosiaan n. 20 km lenkin kaupungilla ja tutustuimme sitä kautta joihinkin nähtävyyksiin. Tämä kaupunki on kuin tehty pyöräilyyn! Keskustassa on ainakin kuusi metriä leveät pyörätiet. Tietenkin hutongeissa on ahtaampaa polkea, mutta se oli kivaa!

Varasimme Kiinan Muurin reissun hostellimme kautta. Se oli ns. "Secret Wall" reissu. Otimme ryhmämme kanssa minivanin muurille, jota ei oltu pahemmin kunnostettu. Trekkasimme ainakin kilometrin puskien läpi ylämäkeen saavuttaaksemme muurin. Olisi ehkä voinut laittaa pitkät lahkeet. Muuri oli tietenkin kokemus itsessään, mutta ei kuitenkaan ns. wow tapahtuman arvoinen. Muuria ei oltu restauroitu ja se oli hankalahko kulkea. Tämä muurin pätkä ei todellakaan soveltunut huonosti liikkuville, koska paikoitellen se oli jopa vaarallinen. Oppaamme oli kuitenkin jotain n.80 v. kiinalais mummo, joka kipitti edellämme aamutohveleissa menemään. Secret Wall termi tuli varmaankin siitä, koska siellä ei ollut tosiaan ketään muita paitsi ryhmämme. 

Ei olla hirveästi käyty Pekingin yöelämässä. Viime lauantaina kävimme pyörimässä Sanlitum alueen baareissa ja discoissa. Tavattiin Aussi/ Kanadalais porukka ensimmäisessä baarissa johon menimme sisään. Heidän kanssaan kävimme katsomassa viellä Bar Blun jossa tiemme erkasivat. Menimme kahdestaan Mixiin joka on Vicsin vieressä. Meno oli ihan jees. 

Pari viimeistä päivää ovat olleet hieman rauhallisempia, koska MA sai ruokamyrkytyksen. Se alkaa olla kuitenkin olla hallinnassa. Olimme olleet syömässä aivan loistavaa Pekingin Ankkaa. Ravintola oli aika hieno ja olimme aluksi hieman, että onko meillä rahaa tähän paikkaan. Tosiaan ruoka ja palvelu oli hyvää. Pekingin Ankka kaljoineen ja cociksineen maksoi meille vain 30 euroa. Eli per pää vain 15 euroa. Ei paha hinta unohtumattomasta ruokakokemuksesta. Harmi vain, että MA sai ruokamyrkytyksen samana iltana. Olemme itseasiassa jouutuneet venyttämään aikataukuamme Pekingissä. 

Nyt loppuu akku, kiroitellaan huomenna lisää!

Mongolia, UB-Beijing

Ni Hao! Tultiin tänään Pekingiin Ulan Batorista. Saimme liput järjestettyä UB Guesthousen kautta uuteen Mongolialaiseen junaan. Matkustimme meille tuttuun tapaan 2. luokan hytissä. Juna oli tosiaan uudehko ja todella siisti. Aivan eri luokkaa, kuin Kiinalainen juna jolla tulimme Moskovasta Ulan Batoriin. Vaunussa oli mm. ilmastointi ja oma suihkuhuone. Sen lisäksi jokaisessa hytissä oli neljä näyttöä joista pystyi seuraamaan Hollywoodin toimintaelokuvia. Harmi, että elokuvat oli dubattu ranskaksi. Juna tarjosi hyvät puitteet 30h reissulle.

Matkaseurana meillä oli kaksi naista. Olga Pietarista, joka toimi matkaoppaana kahdeksan hengen ryhmälle. He olivat tutustumassa Trans-Siberian reittiin. Olga oli käynyt monta kertaa Suomessa ja oli muutenkin mukava nainen. Toinen

hyttimme naisista oli mongolialainen psykiatri rouva Khaan. Hän osoitti meille mitä tarkoittaa vieraanvaraisuus, aina löytyi teepusseja ja nuudelirasioita poikien ruokkimiseen. Kaiken tämän lisäksi hän maksoi myös meidän teepussimme, joiden luulimme olevan 

ilmaiset niinkuin koko muu vaunukin

luuli. Meillä ei ollut varaa maksaa, koska olimme tuhlanneet viimeiset tögrögit ravintolavaunussa. Mongolian valuuttaa ei ole helppo vaihtaa ulkomailla.

Gobin autiomaan reissu meni todella hyvin. Reissu osoitti Mongolian kauneuden ja paikallisten ihmisten  huomaavaisen luonteen. Mongoliaan on pakko päästä vielä uudestaan! Maisemat vaihtelivat kuivasta autiomaasta vehreisiin niittyihin, joita laidunsivat lehmät, hevoset, muttonit ja kamelit. Näkymät olivat paikoitellen, kuin Madmax elokuvasta tai Lord of The Ringsistä. Nukuimme joka yö paikallisten jurtissa. He toimivat yhdessä matkanjärjestäjien kanssa tarjoten turisteille toisen  jurttansa silloin kun turistit saapuvat paikalle. Saimme heiltä myös illallisen joka oli

aina muttonia. Vaihdoimme joka yö jurttaa ja ajoimme yhdeksän päivän aikana noin 1500km erittäin huonossa maastossa. Suihkuun pääsimme kaksi kertaa, silloin kuin yövyimme kaupungeissa. Niissä kaupungin yleisissä suihkuhuoneissa. Kaupungit koostuivat huonokuntoisista rakennuksista sekä aitauksista joiden sisäpuolella oli jurttia. Jurtat ovat kuitenkin 

todella miellyttäviä sisältä ja niissä oli mukava nukkua ja viettää aikaa. 

Gobin reissu meni nopeasti. Tekemistä ja ihmeteltävää oli paljon. Ratsastimme ensimmäistä kertaa kamelilla ja hevosella. Kamelilla ratsastaminen oli mukavaa ja rauhallista, koska menimme yhdessä letkassa. Jouduimme ohjaamaan vain takana tulevaa kamelia. Hevosella ratsastaminen oli toinen tarina. Kävimme puolen minuutin kurssin hevosen ohjastamisesta mongoliaksi. Lähinnä siinä käytiin läpi, kuinka hevoseen saa lisää vauhtia. Nousimme vain hevosen selkään ja molemmat pojat kokeilivat kontrolloimatonta laukkaa. Kaikki meni kuitenkin hyvin.

Gobin reissun kuudentena päivänä toinen retkikunta majoittui viereiseen jurttaan. Suureksi iloksemme huomasimme, että retkikunta piti sisällään chileläiset ja brasilialaiset ystävämme. Heidän oppaansa oli viemässä heitä Arvaikheerin kaupungin diskoon. Me liityimme Benin kanssa heidän seuraansa. Kaupunki sijaitsee noin 400km lounaaseen Ulan Batorista. Kaupungissa on noin 20 tuhatta asukasta ja suurin osa rakennuksista on jurttia. Disko ja sen meininki yllätti positiivisesti näinkin takapajulassa. Ehdimme olemaan noin puolitoista tuntia diskossa, kunnes poliisi sulki sen. Bileet eivät kuitenkaan loppuneet siihen, vaan jatkoimme jurtille takaisin päästyämme juhlia yhdessä kuljettajiemme ja isännän kanssa. Nauru ja laulu raikui Uazissa pitkälle aamuyöhön asti.

Gobin reissu oli kokonaisuutena todella hieno kokemus ja oikeastaan harmitti tulla takaisin Ulan Batoriin. Maaseudulla olisi viihtynyt kauemminkin. Ulan Batorissa viimeisenä päivänä kävimme syömässä kunnolla Silk Road ravintolassa. MO söi vielä viimeiset muttonit. Illalla menimme diskoon. Aamulla juna lähti viittä yli kahdeksan kohti Pekingiä.

Budjetista voisi kertoa sen verran, että laskujemme mukaan Venäjällä ja Mongoliassa käytimme rahaa noin 15€/päivä + junaliput.

Suosittelemme kaikille Ulan Batoriin menijöille UB Guesthousea. Meidän kokemuksemme olivat positiivisia ja saimme järjestettyä retken ja junaliput heidän kauttansa helposti.

Nyt olemme siis Pekingissä. Yövymme tämän yön City Central Youth Hostelissa, mutta huomenna siirrymme Leo Hostelliin todennäköisesti neljäksi yöksi. Peking vaikuttaa mielenkiintoiselta kaupungilta. Yritämme kirjoitella useammin tänne ja nyt se varmaan onnistuukin paremmin, kun pystymme olemaan vähän enemmän paikoillamme.

Ulan Bator ja Mongolia

Saavuimme sunnuntaina 1.6. Ulan Batoriin Mongolian paakaupunkiin. Otimme majoituksen UB Guesthousesta, joka tarjosi meille twin roomin 14 dollarilla. Huone ei ollut kummoinen, mutta ihan riittava.

Ensimmaisena paivana olimme aika vasyneita junamatkasta ja aikaerosta. On uskomatonta etta ns. jetlagi voi tulla myos junamatkalla. Torkkujen jalkeen kavimme pyorimassa kaupungilla mm. Sukhbaatar squarella missa lapset lennattivat leijoja. Kavimme myos syomassa Peace avenuella mongolialaista murkinaa. Myohemmin menimme oluelle Chilelaisten ystaviemme kanssa Khan Brau olutravintolaan. Aivan loistavaa tummaa olutta. Mongoliassa on nykyaan villi olutkulttuuri.

Ulan Bator vaikuttaa mielenkiintoiselta kaupungilta. Sekoitus mm. Venajaa, Kiinaa ja Tiibettia. Mongolia on koyha maa ja se nakyy myos heidan paakaupungissaan. Katukuva on melko ransistynyt ja kerjalaisia kaduilla jonkin verran. Laitakaupunki on tietenkin aivan oma maailmansa. Ero Venajaan on kuitenkin suuri mika nakyi heti jo rajalla. Ihmiset ovat niin erilaisia taalla Mongoliassa. Buddhalaisuuden huomaa.

Lahdimme tiistaina 9 paivan retkelle Gobin autiomaahan jonka majatalomme jarjesti meille suht edullisesti. Retki tulee maksamaan noin 30 dollaria paivalta. Olemme nyt n. 580km paassa Ulan Batorista etelaan. Yovyimme 2 viimeista yota paikallisten yllapitamissa Jurtissa. Matkaa teemme Uaz pakulla jota ajaa Miska niminen kuljettaja, syntyperainen Nomadi. Seurueeseemme kuuluu 3 saksalaista. Ben jonka tapasimme jo juna-asemalla ja kuivahko naispariskunta jotka olivat tulleet lentokoneella Tsingis Khan lentoasemalle paivan meidan jalkeemme. Ben on aloittanut matkansa 2kk sitten junalla Saksasta Baltian lapi Suomeen josta Pietarin ja muutaman muun Venajan kaupungin kautta Mongoliaan. Han on suunnitellut matkansa kestavan viela noin kaksi vuotta, mutta han totesi, etta oikeastaan hanen matkan pituutensa riippuu rahasta ja siita kuinka kauan han jaksaa reissata.

Matkanteko autiomaassa on ollut rankkaa. Paljon istumista autossa huonossa maastossa. Teita ei ole, vain edellisten autojen ajojaljet. Suihkuun paasemme onneksi kaksi kertaa 9 paivan aikana. Jurtat ovat kuitenkin melko kotoisia ja majatalon makuupussit lampimat.

Kirjoitamme tata tekstia kaupungin omaisesta paikasta, todennakoisesti koulusta Gobin autiomaassa. Paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta, kavimme juuri paikallisessa suihkulaitoksessa peseytymassa. Useimmilla asukkailla taalla ei ole omaa suihkumahdollisuutta. Retkemme autiomaassa tulee kestamaan viela 5 yota jonka jalkeen saavumme Ulan Batoriin, josta lahdemme junalla seuraavana paivana Pekingiin.

Yritamme ehtia kirjoitella viela Ulan Batorista, aika vain on kortilla.

Moskova-UB

Viimeisen kirjoituskerran jälkeen kävimme kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita junaan. Nuudeleita, vettä, korppuja, leipää ja suklaata, ostokset maksoivat noin 300 ruplaa. Ostosten kanssa suunnistimme Yaroslavsky juna-asemalle noin kello kahdeksan hakemaan rinkkamme säilytyksestä. Säilytys taisi maksaa noin 4,5 ruplaa. Säilytysluukut sijaitsevat aseman alakerrassa. Ennen kamojen luovutusta luukulle on hyvä kertoa noutoaika, koska jotkut luukut sulkeutuvat aikaisemmin kuin toiset. Tai niin me ainakin ymmärrettiin. Junaa menimme odottamaan aseman yläkerran odotustilaan. Huomasimme kuitenkin etteivät pojat olleet oikeassa odotustilassa, ympärillä parveili kaiken näköistä hampparia ja hämärämiestä. Olimme todennäköisesti paikallisjunaterminaalissa emmekä kaukoterminaalissa. Kaukoterminaali on todennäköisesti Yaroslavsky aseman länsi-puolella oleva valkoinen rakennus. Odottelimme kuitenkin paikallisterminaalin yläkerrassa junan ilmestymistä laituriin kaksi ja nousimme Kiinalaiseen junaan numero neljä. Pitkä junamatka Ulan Batoriin, Mongoliaan alkoi.

Junan lähdettyä Moskovasta huomasimme, että olemme kahdestaan neljän hengen hytissä. Juna vaikutti vähän tyhjältä muutenkin. Voisiko syy olla Kiinan viisumipolitiikan muutokset? Odotimme kanssamatkustajia hyttiimme muilta asemilta. Muutamien junassa vietettyjen päivien jälkeen emme kuitenkaan uskoneet enää kenenkään tulevan hyttiimme. Eikä heitä sitten enää tullutkaan. Olimme kuin ykkös-luokassa ilman puitteita.

Päivät kuluivat ihmeen hyvin junassa. Tavallinen päivä junassa oli herätä aamulla ja yrittää peseytyä parhaansa mukaan. Peseytymisen jälkeen piti selvittää monelta juna pysähtyy seuraavan kerran ja kuinka pitkäksi aikaa. Tämä oli tärkeää koska kaikki ruoka pitää ostaa asemilta. Ravintolavaunu on laillisetettu ryöstö kalliiden hintojen takia, esimerkiksi keitetty muna RUB70 tai pullo vodkaa 350. Asemilta ruoka ostetaan kaupittelijoilta tai kioskeilta. Heiltä saa mm. nuudeleita, nuudeleita, leivoksia, tuoretta leipää, makkaraa, vettä ja olutta. Silloin kannattaa ostaa kun tavaraa on myynnissä, koska kaikilla asemilla ei ole kaupittelijoita. Asemilla hinnat olivat edulliset, mutta eivät mitenkään halvat venäläiseen hintatasoon nähden. Nuudelit RUB40, leipä 15, 0,5l olut 40, 5l olut kannu 200 yms. Vodkaa ei saanut asemilta ainakaan kaupustelijoilta. Piilopulloja oli tarjolla urheilukassin pohjalta RUB200. Söimme jokapäivä maittavia nuudeleita niinkuin useimmat matkustajat, maistuu jatkossakin. Junassa on tarjolla kiehuvaa vettä samovaarissa jota voi hakea hyttiin hytissä olevaan termospulloon. Ruokailun jälkeen siirrytään odottamaan seuraavaa nuudeliateriaa tai pysähtymistä johonkin Siperian monista asemista. Aterioiden välillä tuli tapettua aikaa mm. lukemalla ja seurustelemalla muiden matkustajien kanssa. Nukkumaan tuli mentyä sitten, kun väsytti. Ajantaju on sekaisin, koska aikavyöhykkeet vaihtuvat usein ja junassa eletään Moskovan aikaa.

Junassa oli kansainvälinen meininki. Samassa vaunussa oli ihmisiä Venäjältä, Mongoliasta, Englannista, Skotlannista, Kyprokselta, USAsta, Kanadasta ja Chilestä. Tapasimme mm. kahdeksan hengen ryhmän Skotlantilaisia opiskelijoita jotka olivat menossa Mongoliaan kymmeneksi viikoksi vapaaehtoistyöhön. Kolmekymppinen kanadalainen Jesse oli matkalla Pariisista maita pitkin Singaporeen, oli kiertänyt ennen tätä junamatkaa Euroopan suurkaupunkeja. Chileläinen pariskunta Nicholas ja Koti olivat kuuden kuukauden matkalla Moskovasta Kiinaan, Nepaliin, Intiaan ja Bangkokiin. Jenkit olivat menossa kiertämään Kiinaa, koska he opiskelivat Kiinan kieltä. Vaunussamme vallitsi hyvä henki kanssamatkustajien kesken.

Junamatka oli kaiken kaikkiaan mukava ja sen voisi hyvinkin tehdä joskus uudestaan. Matkalla suurimpia murheita meille olivat ajantajun katoaminen ja muonituksen hoitaminen. Ikävin tapahtuma oli Venäjän ja Mongolian rajalla tapahtunut välikohtaus, jossa skotlantilainen Phil passitettiin takaisin Ulan Udeen hoitamaan viisumiasiat kuntoon. Hän oli laittanut väärän maastapoistumispäivämäärän viisumihakemukseen. Venäjän rajalla ei oltu yhteistyöhaluisia.

Saavuimme eilen aamulla Ulan Batoriin kello kahdeksan aamulla Mongolian aikaa.

Helsinki-Moskova

Matkamme alkoi eilen. Olimme suunnitellet matkaa n. puoli vuotta, mutta silti tuli vahan kiire rautatieasemalle. Ehdimme kuitenkin Tolstoi junaan ja lahdimme kohti Moskovaa. Meilla oli liput junan 2. luokkaan.

Hytissa oli kaksi muuta matkustajaa, Anna ja Dima Venajalta. Anna oli Moskovalainen opettaja yliopistossa, kotoisin kuitenkin Kazakhstanista. Dima oli Suomalais-Ugrilaisen kielen tutkija ja puhui hyvaa suomen kielta. He oli todella hyvaa matkaseuraa, saimme kuulla hyvia tarinoita ja neuvoja heilta. He kommentoivat matkasuunnitelmaamme erittain hienoksi ja rohkeaksi.

Juna on ihan viihtyisa ja matka meni mukavasti. Kavimme ravintolavaunussa syomassa leivat ja joimme venalaiset oluet. Leipa oli patonkiviipale jonka paalla pala kinkkua ja kurkkuviipale. Ravintolavaunu tuntui vahan kalliilta. Leipa RUB70 ja olut 100. Nukuttua sai ihmeen hyvin.

Dima auttoi meita aamulla Moskovassa tavaransailytyksen ja metron kanssa. Han myos toivotti meidat tervetulleiksi kielikurssille hanen kotikaupunkiinsa elokuussa. Jatimme tosiaankin rinkat Yaroslavsky aseman tavaransailytykseen jonka jalkeen lahdimme pyorimaan kaupungille. Nyt on perus mestat nahty kuten Kreml ja Punainen tori. Moskova vaikuttaa mukavalta suurkaupungilta. Nakyyhan taalla kaupungilla eriarvoisuutta, loistoautoja joiden pellit heijastavat kuvan kadulla makaavien puliukkojen siluetista. Turhaan kuumottamiseen kaupungista ei tarvitse ryhtya. Melko turvallista taalla tuntuu olevan.

Moskovan keskustan hintataso on suomen vastaava. Pakko paasta nopeasti kohti halvempia paikkoja ja maita. Soimme paikallista pikaruokaa, taytettyja uuniperunoita. Peruna, 3 taytetta ja kokis RUB200. Nalka lahti.

Juna Ulan-Batoriin lahtee illalla klo 21 jalkeen. Matkaa on 6266km ja se kestaa 5 yota. Kirjoitellaan sielta sitten seuraavaksi.

Budjetti

Budjettimme on melko pieni. 1000e matkoihin + 1000e/kk kayttorahaa. Listaamme tahan matkan ja alkuvalmistelujen kuluja. Kulut listaamme yhta henkea kohden. Lista paivittyy matkan kuluessa.

Viisumit:
Venaja 50e (Rustravel Tehtaankadulla)
Kiina 40e (Kiinan konsulaatti)
Mongolia 40e (Kirkkonummen kunniakonsulaatti)

Matkat:
juna Helsinki-MVA 2. lk 102e (VR)
juna MVA-Ulan Bator varaus 35e (VR)
juna MVA-Ulan Bator 2. lk RUB 7100 = 190e (Yaroslavskyn juna-asema)
juna Ulan Bator-Peking 2. lk USD 110 (UB Guesthousen kautta)

juna Peking-Kunming hardsleeper RMB 550 = 55€

bussi Kunming-Shangri-la sleeper bus RMB 170

bussi Shangri-la-Lijiang RMB 48

Suunnitelma ja alkusaadot

Tarkoituksemme on matkata Suomesta Kaakkois-Aasiaan maita pitkin. Aloitamme Helsingista menemalla junalla Moskovaan, josta jatkamme Junalla Trans Siberian-Mongolian reittia aina Kiinaan asti. Kiinasta kuljemme junalla ja busseilla Vietnamin, Cambodian ja Laosin kautta Thaimaahan.

Trans Siberian-Mongolian reitin varrella pysahdymme ainakin Moskovassa ja Mongolian Ulan Batorissa. Kiinan kohteita ovat ainakin Peking ja Yangshuo. Suunnitelmissa oli aikasemmin menna Chengduun Sichuanin maakuntaan josta jatkaa bussilla Shangri-Lan ja Dalin kautta Yunnanin maakuntaan. Muita kohteita emme tarkasti viela tieda. Ne selviavat sitten, kun niihin saavumme. Takaisin lennamme Bangkokista Helsinkiin toivottavasti Finnairin siivilla. Myos muita paluukenttia ja yhtioita olemme miettineet. Seuraamme Hintojen kehitysta.

Ennen matkaa hoidimme tarvittavat rokotukset kuntoon, saadimme viisumit ja varasimme VRlta liput Moskovaan seka varauksen Moskovasta Ulan-Batoriin.

Pekingin Olympialaiset vaikeuttivat Kiinan viisumin saantia, mutta kylla sen ihan helposti sitten kuitenkin sai konsulaatista. Venajan viisumi ostettiin Rustravelin kautta. Mongolian viisumin sai mukavasti Kirkkonummen kunniakonsulaatista.