Saavuimme sunnuntaina 1.6. Ulan Batoriin Mongolian paakaupunkiin. Otimme majoituksen UB Guesthousesta, joka tarjosi meille twin roomin 14 dollarilla. Huone ei ollut kummoinen, mutta ihan riittava.
Ensimmaisena paivana olimme aika vasyneita junamatkasta ja aikaerosta. On uskomatonta etta ns. jetlagi voi tulla myos junamatkalla. Torkkujen jalkeen kavimme pyorimassa kaupungilla mm. Sukhbaatar squarella missa lapset lennattivat leijoja. Kavimme myos syomassa Peace avenuella mongolialaista murkinaa. Myohemmin menimme oluelle Chilelaisten ystaviemme kanssa Khan Brau olutravintolaan. Aivan loistavaa tummaa olutta. Mongoliassa on nykyaan villi olutkulttuuri.
Ulan Bator vaikuttaa mielenkiintoiselta kaupungilta. Sekoitus mm. Venajaa, Kiinaa ja Tiibettia. Mongolia on koyha maa ja se nakyy myos heidan paakaupungissaan. Katukuva on melko ransistynyt ja kerjalaisia kaduilla jonkin verran. Laitakaupunki on tietenkin aivan oma maailmansa. Ero Venajaan on kuitenkin suuri mika nakyi heti jo rajalla. Ihmiset ovat niin erilaisia taalla Mongoliassa. Buddhalaisuuden huomaa.
Lahdimme tiistaina 9 paivan retkelle Gobin autiomaahan jonka majatalomme jarjesti meille suht edullisesti. Retki tulee maksamaan noin 30 dollaria paivalta. Olemme nyt n. 580km paassa Ulan Batorista etelaan. Yovyimme 2 viimeista yota paikallisten yllapitamissa Jurtissa. Matkaa teemme Uaz pakulla jota ajaa Miska niminen kuljettaja, syntyperainen Nomadi. Seurueeseemme kuuluu 3 saksalaista. Ben jonka tapasimme jo juna-asemalla ja kuivahko naispariskunta jotka olivat tulleet lentokoneella Tsingis Khan lentoasemalle paivan meidan jalkeemme. Ben on aloittanut matkansa 2kk sitten junalla Saksasta Baltian lapi Suomeen josta Pietarin ja muutaman muun Venajan kaupungin kautta Mongoliaan. Han on suunnitellut matkansa kestavan viela noin kaksi vuotta, mutta han totesi, etta oikeastaan hanen matkan pituutensa riippuu rahasta ja siita kuinka kauan han jaksaa reissata.
Matkanteko autiomaassa on ollut rankkaa. Paljon istumista autossa huonossa maastossa. Teita ei ole, vain edellisten autojen ajojaljet. Suihkuun paasemme onneksi kaksi kertaa 9 paivan aikana. Jurtat ovat kuitenkin melko kotoisia ja majatalon makuupussit lampimat.
Kirjoitamme tata tekstia kaupungin omaisesta paikasta, todennakoisesti koulusta Gobin autiomaassa. Paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta, kavimme juuri paikallisessa suihkulaitoksessa peseytymassa. Useimmilla asukkailla taalla ei ole omaa suihkumahdollisuutta. Retkemme autiomaassa tulee kestamaan viela 5 yota jonka jalkeen saavumme Ulan Batoriin, josta lahdemme junalla seuraavana paivana Pekingiin.
Yritamme ehtia kirjoitella viela Ulan Batorista, aika vain on kortilla.
Ensimmaisena paivana olimme aika vasyneita junamatkasta ja aikaerosta. On uskomatonta etta ns. jetlagi voi tulla myos junamatkalla. Torkkujen jalkeen kavimme pyorimassa kaupungilla mm. Sukhbaatar squarella missa lapset lennattivat leijoja. Kavimme myos syomassa Peace avenuella mongolialaista murkinaa. Myohemmin menimme oluelle Chilelaisten ystaviemme kanssa Khan Brau olutravintolaan. Aivan loistavaa tummaa olutta. Mongoliassa on nykyaan villi olutkulttuuri.
Ulan Bator vaikuttaa mielenkiintoiselta kaupungilta. Sekoitus mm. Venajaa, Kiinaa ja Tiibettia. Mongolia on koyha maa ja se nakyy myos heidan paakaupungissaan. Katukuva on melko ransistynyt ja kerjalaisia kaduilla jonkin verran. Laitakaupunki on tietenkin aivan oma maailmansa. Ero Venajaan on kuitenkin suuri mika nakyi heti jo rajalla. Ihmiset ovat niin erilaisia taalla Mongoliassa. Buddhalaisuuden huomaa.
Lahdimme tiistaina 9 paivan retkelle Gobin autiomaahan jonka majatalomme jarjesti meille suht edullisesti. Retki tulee maksamaan noin 30 dollaria paivalta. Olemme nyt n. 580km paassa Ulan Batorista etelaan. Yovyimme 2 viimeista yota paikallisten yllapitamissa Jurtissa. Matkaa teemme Uaz pakulla jota ajaa Miska niminen kuljettaja, syntyperainen Nomadi. Seurueeseemme kuuluu 3 saksalaista. Ben jonka tapasimme jo juna-asemalla ja kuivahko naispariskunta jotka olivat tulleet lentokoneella Tsingis Khan lentoasemalle paivan meidan jalkeemme. Ben on aloittanut matkansa 2kk sitten junalla Saksasta Baltian lapi Suomeen josta Pietarin ja muutaman muun Venajan kaupungin kautta Mongoliaan. Han on suunnitellut matkansa kestavan viela noin kaksi vuotta, mutta han totesi, etta oikeastaan hanen matkan pituutensa riippuu rahasta ja siita kuinka kauan han jaksaa reissata.
Matkanteko autiomaassa on ollut rankkaa. Paljon istumista autossa huonossa maastossa. Teita ei ole, vain edellisten autojen ajojaljet. Suihkuun paasemme onneksi kaksi kertaa 9 paivan aikana. Jurtat ovat kuitenkin melko kotoisia ja majatalon makuupussit lampimat.
Kirjoitamme tata tekstia kaupungin omaisesta paikasta, todennakoisesti koulusta Gobin autiomaassa. Paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta, kavimme juuri paikallisessa suihkulaitoksessa peseytymassa. Useimmilla asukkailla taalla ei ole omaa suihkumahdollisuutta. Retkemme autiomaassa tulee kestamaan viela 5 yota jonka jalkeen saavumme Ulan Batoriin, josta lahdemme junalla seuraavana paivana Pekingiin.
Yritamme ehtia kirjoitella viela Ulan Batorista, aika vain on kortilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti