Olemme tällä hetkellä Ha Noissa Viet Namissa. Matka tänne on ollut tapahtumia täynnä, joten laitetaan siitä hieman raporttia.
Vietimme loppujen lopuksi neljä yötä Lijiangissa, koska paikka oli mm. oikein mielenkiintoinen. Vaikkakin oikea kiinalaisten turistirysä. Kävimme yhtenä iltana sitten vielä oikein kunnolla yöelämän ytimessä ja discot olivat tupaten täynnä turisteja. On hauskaa kuinka kiinalaiset haluavat tarjota shotin ulkomaalaiselle kaverille, kun he näkevät sinut! Parempi olla tarkkana, että ei tule liian humalaan! Lijiangin yöelämää meille suositteli kaksi kiinalaista Shangri-lassa, jotka tapasimme luostarilla kaupungin ulkopuolella. He olivat kotoisin Hong Kongista ja toinen heistä oli mm. käynyt Kokkolassa tapaamassa kavereitaan. Lijiangista otimme 4.7. klo. 12.30 bussin takaisin Kunmingiin RMB 174. Bussi oli mallia express, joten se oli hieman kalliimpi. Majoituimme Kunmingissa taas Yunnanin yliopiston majoitukseen, koska tulimme n. klo 21 kaupunkiin ja ajattelimme pelata varman päälle.
Bussimatkalla Kunmingiin meidän hermot rupesivat menemään ensimmäisen kerran kunnolla kiinalaisiin. Kiinalaiset ovat vaan niin erilaista kansaa kuin eurooppalaiset. Istuimme bussin keskiosassa ja takanamme istui kaksi karskia kiinalaista nuorta. He saattoivat mm. yhtäkkiä alkaa laulaa todella lujaa ilman mitään varoitusta ja toinen heistä hyräili jotain kiinalaista sananlaskua tunteja. Heille se on aivan normaalia, aivan kuin syljeskely ympäriinsä mm. bussissa. Kiinan osion alussa heidän käytös oli vain hauskaa meidän mielestämme, mutta kaikella on rajansa. Myös meillä. Osa pinnan kiristykseen johtui varmasti myös reissun päällä olosta. Kävimme bussimatkan jälkeen McDonald´sissa nostamassa reissumotivaatiota. Se auttoi! :) Mäkki on aika halpa Kiinassa ja laatu erinomaista.
Kunmingissa olimme kaksi yötä ja käytimme ajan akkujen lataamiseen. Lauantaina myös varasimme sleeper bussin sunnuntaille klo 19.30 Hekouhin, Kiinan ja Viet Namin rajakapunkiin. Bussiin oli selvästi tunkua, koska saimme paikat aivan bussin perältä ja ne olivat aika viimeisiä mitä oli kaupan.
Sunnuntaina suunnistimme kaukobussi asemalle n. klo 18. 30. Olimme varautuneet tapaamaan Bossin uudelleen. Emme todellakaan aikoneet maksaa hänelle enään mitään. Löysimme bussimme asemalta pienen ihmettelyn jälkeen n. 19.20 ja Bossi olikin meitä vastassa, kas kummaa! Hän ei selvästikkään enään muistanut meitä. Me kyllä muistimme tämän ukottajan. Enempää yksityiskohtiin menemättä me mm. ahdistimme hänet käytävällä väliimme ja myös kontaktia käyttäen kerroimme hänelle että, aikomuksemme ei ole maksaa hänelle mitään. Pidimme vain huolen siitä, että äänenvoimakkuutemme oli aina hieman suurempi kuin hänellä ja muutenkin otimme mallia armeijan käskytysestä asian saattamiseksi perille. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Bossi nöyrtyikin sitten aika nopeasti ja pyyteli meiltä muistoksikin suomalaisia kolikoita. Varmasti oltais myös annettu, jos kolikoita olisi ollut! Emme myöskään maksaneet hänelle sitä G-A-S youknow GAS MONEY:ta. Tämä kuulemma johtui siitä kun olemme varmasti opiskelijoita. OK. Bussin poistuessa asemalta ajattelimme, että meniköhän Bossilta kasvot. Se ei kuitenkaan jäänyt meitä harmittamaan.
Bussimatka kesti n. 10 tuntia Hekouhin. Muu matkaseura oli pääasiassa nuoria, ehkä opiskelijoita, joten sen puolesta matka meni mukavasti. Bussi oli samanlainen sleeper bussi, kuin Kunmingista Shangri-lahan. Kolme riviä kerrossänkyjä vierekkäin. Tällä kertaa vain tiestö oli aika heikkoa ja toinen meistä myöntääkin lyöneensä päänsä kattoon. Meillä oli kaksi yläpunkkaa perältä ja bussin perähän pomppii, jos ajetaan liian lujaa töyssyissä. Nukuimmekin tästä johtuen aika huonosti, vaikkakin matka oli helpompi, koska bussityyppi oli jo tuttu.
Tiestö ja infrastruktuuri on Kiinassa aika hyvällä mallilla meidän kokemuksien mukaan. Meidän kulkemat moottoritiet olivat paremassa kunnossa kuin Suomessa. Tunnelit ja sillat olivat pitkiä ja komeita. Tiestö Hekouhin oli kuitenkin eri jamassa. Tiestö varmasti kärsii ympäristöstään, mm. maansortumista.
Saavuimme Hekouhin n. klo 06.30 ja tunsimme ensi kerran tulleemme tropiikkiin. MO:n GPS:ä käyttäen suunnistimme parinsadan metrin matkan Kiinan ja Viet Namin väliselle sillalle. Tajusimme, että raja aukeaa vasta kl. 08 ja menimmekin aamupalalle viereiseen katukuppilaan. Kuppila oli suosittu nuudelimesta ja paikalliset mummot tulivatkin seuraamaan jokaisia liikkeitämme. Kuppilassa seuraamme liityi myös kaveri Makedoniasta, kyllä, Makedoniasta! Robert oli 1kk kesäloma matkalla Kiinasta Bangkokiin Viet Namin kautta. Hän oli tullut Hekouhin seuraavalla ylimääräisellä bussivuorolla. Bossi oli rahastanut häntä rankalla kädellä, muutenkin hänellä oli ollut kuulemma rankahko reissu tupakoivien kiinalaisten kanssa.
Kiinan ja Vietnamin rajan ylitimme kävellen yli Punaisen joen. Kiinan tullissa laukkujemme läpivalaisun jälkeen jouduimme luovuttamaan tullivirkailijalle Kiinan Lonely Planet kirjan. Syy oli se, koska Taiwan on väritetty omaksi valtioksi kirjan kartassa. Olimme varautuneet luovuttamaan kirjan, mutta emme uskoneet kuitenkaan, että arpa käy meidän kohdalla. Kuitenkin jokainen joutuu tällä rajalla esittämään kirjastonsa virkailijalle. Huomasimme myös, että Makedonian kansalaisen elämä voi olla vaikeaa passijonossa. Kiinan ja Viet Namin passitarkastuksissa hänen kotimaataan ei meinattu tunnistaa. Hän kertoikin meille kahden tunnin selvityksestä Kuala Lumpurissa ja joku passivirkailija olikin todennut hänelle, että tämän passin näkeminen on kuin näkisi pandan. Once in the lifetime.
Rajalta otimme USD 1 mototaksin Lao Cain juna-asemalle. Aseman lähellä on ainakin yksi raha-automaatti, joka ei kuitenkaan meidän kohdalla toiminut. Vieressä on rahanvaihtopiste, joten sillä voi tekemistä ATM:än tomimattomuuden kanssa. Saimme kuitenkin vaihdettua Euroja Dongeiksi yllättävän hyvällä kursilla. Juna-asemalla tajusimme kuitenkin, että jos haluamme lähteä Ha Noihin, meidän on syytä lähteä Hard Sitter lipuilla samana aamuna klo 09.15. Meillä oli siis aikaa Lao Caissa n. yksi tunti ennen kuin juna lähtee. Tunnin aikana tutustuimme vietnamilaisten innokkuuteen rahastaa turisteilla. Se taitaa olla sitä Vietnamilaista businessta. Tinkasimme vedet, colat ja ranskanleivät kolmannekseen pyyntöhinnasta. Maksoimme silti todennäköisesti euron ylihintaa.
Nousimme junaan ja se vaikutti oikein mukavalta. Puupenkit olivat todellakin kovat ja penkit 90 asteen kulmassa. Ilmastointiakaan ei tietenkään ollut ja lämpötila heiluikin varmasti 40 asteen tuntumassa. Seura oli kuitenkin mukavaa ja liput halvat. Liput maksoivat kolme euroa ja matkaa oli taitettavana n. 300 km. Matka kestää kuitenkin 11 tuntia, koska juna kulkee läpi viidakon Punaista jokea seuraten n. 30km/h. Matkan luenne kuitenkin muuttui n. tunti lähdön jälkeen, kun porukka vietnamilaisia tuli vaunuumme. Nämä kaverit olivat oikeita päivänsäteitä. Aistimme heti, että he olivat huumaavien aineiden vaikutuksessa. Kaverit olivat tatuoitu nilkoista niskaan. Näimme sen, koska paidat eivät pysyneet päällä. He pitivätkin hauskaa ja aloittivat myös nyrkkitappelun muutamien penkkirivien päässä meistä. Joku sai nenilleen oikein kunnolla. Siinä vaiheessa rupesi kuumottamaan muukin, kuin ruotsalaisen saunan lämpötila joka vallitsi vaunussa. Tunteja kului ja MO torkkui pöytää vasten, MAa piti huolta kamoista samalla aikaa. Yhdessä vaiheessa päivänsäteet ohittivat meidät ja yhden taskusta tippui ruiskun suoja meidän eteemme. Siinä vaiheessa MOkin herätettiin vahtiin, koska kavereiden naamat olivat uudessa ikävässä virneessä. Sillä hetkellä matkaa oli vielä jäljellä n. viisi tuntia. Ei siis mikään loistotilanne, koska olimme ainoat länkkärit vaunussa. Meillähän ne turistirahat ovat. Seurasimme tilannetta ottamatta katsekontaktia näihin päivänsäteisiin. Tunteja kului heidän sekoilua kuunnellessa. Lähestyimme kuitenkin Ha Noita metri metriltä koko ajan ja pääsimmekin turvallisesti loppujen lopuksi perille. Narkit jäivät Ha Noin laitakaupungilla pois junasta. Tapasimme kuitenkin junassa myös mukavaa sakkia. Mieleen jäi mm. yksi 32 vuotias vakuutuskauppias Hueng. Hänellä oli kolme vuotias tytär ja Nokian kännykkä, mukava kaveri. Toinen mieleen painunut persoona oli 54 vuotias tupakkakauppias joka tarjosi meille ilmaiseksi kuumaa ja kylmää teetä. Hänellä oli myös vesipiippu. Hän sai meistä farangeista kaverit.
Ha Noissa kävelimme vielä muutaman kilometrin majatalolle, koska halusimme tsempata loppuun asti. Saimmekin dormimajoituksen kahdeksan hengen huoneesta Hanoi Backpackers Hostellista. Majoitus maksaa n. viisi euroa yö. Dormi huoneet ovat todella laadukkaat ja hostelli muutenkin siisti. Porukkaa tuntuu olevan paljon ja meille melkein myytiinkin ei oota.
Hanoi vaikuttaa paljon mukavammalta kuin junamatka tänne. Kaupunki on hauskalla tavalla mannereurooppalainen ja samalla kuitenkin aasialainen. Olemme lähinnä tutustuneet kaupunkiin kävellen.
Kirjoitellaan myöhemmin lisää ja laitetaan kuvia ehkä jo huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti