maanantai 2. kesäkuuta 2008

Moskova-UB

Viimeisen kirjoituskerran jälkeen kävimme kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita junaan. Nuudeleita, vettä, korppuja, leipää ja suklaata, ostokset maksoivat noin 300 ruplaa. Ostosten kanssa suunnistimme Yaroslavsky juna-asemalle noin kello kahdeksan hakemaan rinkkamme säilytyksestä. Säilytys taisi maksaa noin 4,5 ruplaa. Säilytysluukut sijaitsevat aseman alakerrassa. Ennen kamojen luovutusta luukulle on hyvä kertoa noutoaika, koska jotkut luukut sulkeutuvat aikaisemmin kuin toiset. Tai niin me ainakin ymmärrettiin. Junaa menimme odottamaan aseman yläkerran odotustilaan. Huomasimme kuitenkin etteivät pojat olleet oikeassa odotustilassa, ympärillä parveili kaiken näköistä hampparia ja hämärämiestä. Olimme todennäköisesti paikallisjunaterminaalissa emmekä kaukoterminaalissa. Kaukoterminaali on todennäköisesti Yaroslavsky aseman länsi-puolella oleva valkoinen rakennus. Odottelimme kuitenkin paikallisterminaalin yläkerrassa junan ilmestymistä laituriin kaksi ja nousimme Kiinalaiseen junaan numero neljä. Pitkä junamatka Ulan Batoriin, Mongoliaan alkoi.
Junan lähdettyä Moskovasta huomasimme, että olemme kahdestaan neljän hengen hytissä. Juna vaikutti vähän tyhjältä muutenkin. Voisiko syy olla Kiinan viisumipolitiikan muutokset? Odotimme kanssamatkustajia hyttiimme muilta asemilta. Muutamien junassa vietettyjen päivien jälkeen emme kuitenkaan uskoneet enää kenenkään tulevan hyttiimme. Eikä heitä sitten enää tullutkaan. Olimme kuin ykkös-luokassa ilman puitteita.

Päivät kuluivat ihmeen hyvin junassa. Tavallinen päivä junassa oli herätä aamulla ja yrittää peseytyä parhaansa mukaan. Peseytymisen jälkeen piti selvittää monelta juna pysähtyy seuraavan kerran ja kuinka pitkäksi aikaa. Tämä oli tärkeää koska kaikki ruoka pitää ostaa asemilta. Ravintolavaunu on laillisetettu ryöstö kalliiden hintojen takia, esimerkiksi keitetty muna RUB70 tai pullo vodkaa 350. Asemilta ruoka ostetaan kaupittelijoilta tai kioskeilta. Heiltä saa mm. nuudeleita, nuudeleita, leivoksia, tuoretta leipää, makkaraa, vettä ja olutta. Silloin kannattaa ostaa kun tavaraa on myynnissä, koska kaikilla asemilla ei ole kaupittelijoita. Asemilla hinnat olivat edulliset, mutta eivät mitenkään halvat venäläiseen hintatasoon nähden. Nuudelit RUB40, leipä 15, 0,5l olut 40, 5l olut kannu 200 yms. Vodkaa ei saanut asemilta ainakaan kaupustelijoilta. Piilopulloja oli tarjolla urheilukassin pohjalta RUB200. Söimme jokapäivä maittavia nuudeleita niinkuin useimmat matkustajat, maistuu jatkossakin. Junassa on tarjolla kiehuvaa vettä samovaarissa jota voi hakea hyttiin hytissä olevaan termospulloon. Ruokailun jälkeen siirrytään odottamaan seuraavaa nuudeliateriaa tai pysähtymistä johonkin Siperian monista asemista. Aterioiden välillä tuli tapettua aikaa mm. lukemalla ja seurustelemalla muiden matkustajien kanssa. Nukkumaan tuli mentyä sitten, kun väsytti. Ajantaju on sekaisin, koska aikavyöhykkeet vaihtuvat usein ja junassa eletään Moskovan aikaa.

Junassa oli kansainvälinen meininki. Samassa vaunussa oli ihmisiä Venäjältä, Mongoliasta, Englannista, Skotlannista, Kyprokselta, USAsta, Kanadasta ja Chilestä. Tapasimme mm. kahdeksan hengen ryhmän Skotlantilaisia opiskelijoita jotka olivat menossa Mongoliaan kymmeneksi viikoksi vapaaehtoistyöhön. Kolmekymppinen kanadalainen Jesse oli matkalla Pariisista maita pitkin Singaporeen, oli kiertänyt ennen tätä junamatkaa Euroopan suurkaupunkeja. Chileläinen pariskunta Nicholas ja Koti olivat kuuden kuukauden matkalla Moskovasta Kiinaan, Nepaliin, Intiaan ja Bangkokiin. Jenkit olivat menossa kiertämään Kiinaa, koska he opiskelivat Kiinan kieltä. Vaunussamme vallitsi hyvä henki kanssamatkustajien kesken.

Junamatka oli kaiken kaikkiaan mukava ja sen voisi hyvinkin tehdä joskus uudestaan. Matkalla suurimpia murheita meille olivat ajantajun katoaminen ja muonituksen hoitaminen. Ikävin tapahtuma oli Venäjän ja Mongolian rajalla tapahtunut välikohtaus, jossa skotlantilainen Phil passitettiin takaisin Ulan Udeen hoitamaan viisumiasiat kuntoon. Hän oli laittanut väärän maastapoistumispäivämäärän viisumihakemukseen. Venäjän rajalla ei oltu yhteistyöhaluisia.

Saavuimme eilen aamulla Ulan Batoriin kello kahdeksan aamulla Mongolian aikaa.


1 kommentti:

kimppi kirjoitti...

Heippa.

Terpat Seikasta. Harri tuli käymään ja antoi tän blogiosoitteen. Nytpä sitten seurataan teidän reissua.

Kimmo ja Harri

PS. Älkää "eksykö" Gobiin.