Beijing-Kunming-Shangri-la

Olemme Shangri-laan kaupungissa 3200m korkeudessa Yunnanin maakunnassa. Saavuimme tänne tänään aamulla. 

Lähdimme tosiaan Pekingistä junalla kohti miljoonakaupunki Kunmingia. Otimme taksin Leo Hostellilta Beijing´s West Railway Stationille. Asema on todella iso ja se onkin tehty käsittelemään 300 tuhatta matkustajaa päivässä. Löysimme kuitenkin aika helposti oman junamme ja lähdimme klo 16.50 40h junamatkalle. 

Lippumme olivat Hard Sleeper luokkaan, joka tarkoittaa kuutta matkustajaa per avohytti. Hytissä on kolme sänkyä päällekkäin. Meillä oli kaksi keskipunkkaa, koska hostellimme tytöt suosittelivat niitä. Junassa ei näkynyt muita länsimaalaisia ja koimmekin ensi kertaa kunnolla kiinalaisten tuijottavan meitä amerikkalaisia. Matkaseurana meillä oli karskeja kiinalaisukkoja, mutta he ottivat meidät ulkomaalaiset hyvin vastaan. He tarjosivat auringonkukan siemeniä ja riisiviinaa. Viinasta kuitenkin kieltäydyimme. Kunnollista keskustelua emme saaneet aikaan, koska kielimuuri oli valtava. Saimme kuitenkin kerrottua, että emme ole amerikkalaisia, mutta olemme veljeksiä. Aamulla herätessämme huomasimme hyttimme kokoonpanon muuttuneen yön tunteina. Meillä kävi tuuri, koska yksi uusista matkalaisista oli 24-vuotias kaveri nimeltään Best Wang. Hän puhui kohtalaisen hyvää englannin kieltä, koska hän oli opiskellut turismia ja työskenteli viiden tähden hotellissa Kunmingissa. Kiinalaisten hotellien tähti luokituksiin kannattaa suhtautua varauksella. Ilta meni hengatessa Wangin kanssa, hänen tarjotessa kiinalaisia snackkeja. Meillä oli tosiaan tuuria matkassa, koska kukaan muu matkustaja ei puhunut englantia. Junamatka meni kokonaisuudessaan oikein mukavasti ja se oli ehkä hauskin matka tähän mennessä.

Saavuimme Kunmingiin aamulla ja suunnistimme kohti Yunnanin yliopiston majoitusta. Best Wang suositteli meille tätä majoitusta ja olimme myös itse ajatelleet majoittua sinne, joten hyväksyimme hänen ehdotuksensa. Kaiken lisäksi hän opasti meidät perille ja saimme samalla käsityksen kaupungin paikallisbussiliikenteestä. Wang toimi myös tulkkina respassa, koska tyttö ei puhunut hirveän hyvää englantia. Kaiken kaikkiaan Wang oli loistokaveri. 

Kunmingissa kiertelimme kaupunkia ja haistelimme sen tunnelmaa. Kaupunki vaikutti modernilta ja oiken mukavalta paikalta viettää muutama päivä, ehkä pidempäänkin. Kävimme päivällä syömässä korealaista murkinaa. Söimme mahalaukkumme aivan täyteen ja valitettavasti ruokaa jäi myös pöydälle. Tämä loisto sapuska maksoi kaljoineen neljä euroa per nuppi. Illalla meidän piti lähteä ulos skottilaisen kaverin kanssa, jonka tapasimme sattumalta Kunmingissa. Hän oli tuttu Leo Hostellista Pekingistä. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska illalla alkoi sataa ja taksin saanti oli mahdotonta. Saimme muutaman mittarin kiinni, mutta he eivät suostuneet lähtemään osoitteeseen. Emme ymmärtäneet miksi, koska se sijaitsi keskusta-alueella. Myös Pekingissä törmäsimme samaan ongelmaan taksin saannin kanssa, jos sataa, voi mennä muutamia tunteja ilman että vapaata taksia on näkyvillä. 

Taksilla kulkeminen Kiinassa on halpaa. Aloitusmaksu Pekingissä on RMB 10 ja kilometri maksaa 2. Muissa kaupungeissa se on ollut havelmpaa. Mittarit ovat menneet automaattisesti päälle. Autot ovat pääsääntöisesti uusia vanhakoppaisia VW Jettoja ja naiskusitkaan eivät tunnu olevan mitenkään erikoisuus.

Päätimme lähteä jo seuraavana iltana sleeper bussilla Shangri-lahan. Päivällä kävimme mm. syömässä intialaisessa ravintolassa. Ruoka maksoi viisi euroa per poika ja se oli aivan erinomaista, taaskaan emme harmittavasti jaksaneet syödä kaikkea. 

Lähdimme suunnistamaan kaupungin kaukobussi asemalla n. klo 15. Ajatuksemme oli hypätä seuraavaan sleeper bussiin joka lähtee Shangri-lahan. Asemalla kuitenkin tajusimme, että seuraava bussi lähtee vasta klo 19.30. Bussilipun ostaminen voi olla aika hämmentävää koska, kaikkialla on vain Kiinan kielistä kirjoitusta ja onhan kyse muutaman miljoonan asukkaan kaupungista, joten asemakaan ei ole aivan pieni. Sen lisäksi aseman ulkopuolella yksityiset bussifirmat kauppaavat omia lippujaan innokkaasti joka puolelle Yunnania.  Onnistuimme kuitenkin löytämään virkailijan asemalta joka pystyi opastamaan meitä englanniksi ja saimme liput hintaan RMB 178. Menimme istumaan terassille odottamaan bussin lähtöä.

Nousimme Bussiin hieman ennen sen suunniteltua lähtöaikaa ja törmäsimme ensimmäiseen kunnolliseen ukottajaan, jota emme onistuneet täysin väistämään. Olimme asettuneet mukavasti ns. sängyillemme, kun tämä Bossi tulee pälpättämään. Hän kertoo kuinka ystävällistä kansaa kiinalaiset ovat ja saman tien kertoo, että hän on Boss. Samalla sekunnilla hän haluaa nähdä matkatavaramme, jolloin molempien poikien karvat nousivat pystyyn, koska matkatavaroista on pidettävä sleeper bussissa todella hyvää huolta. Hän selittää jotain ylipainosta ja bensanhinnasta. Hän vaatii meiltä lisämaksua, koska meidän tavarat painavat yli kymmenen kiloa. Hän sai meiltä molemmilta RMB 50 pienen ärtyneen ihmettelyn jälkeen. MAn viereisessä punkassa ollut kiinalaisopiskelija todisti, että lipun takapuolella lukee Kiinan kielellä lisämaksu, jos tavarat ovat yli 10kg. Maksun hintaa ei kuitenkaan lipussa lukenut. Hän mm. puhutteli meitä amerikkalaisina ja siihen oli todellakin korjattava, että Europe. Hän sai kuitenkin olla ensimmäinen aasialainen joka järjesti meille scammin. Asia täytyy tarkistaa vielä myöhemmin Kunmingissa turismiviranomaisella. Bossin nöyristellessä ja kertoen suomalaista matkapuhelimista MO toivotti hänelle suomenkielellä "hyvää" päivänjatkoa. Pääsimme viimein matkaan ja aloitimme puolen vuorokauden bussimatkan kohti Shangri-lata. 

Saavuimme aamulla tosiaan tänne Shangri-lahan, ehkä hieman väsyneinä. Syy taitaa olla koiranunessa jota nukuimme, koska Bossi kehoitti meitä mm. pitämään huolta matkatavaroistamme.  Hankimme majapaikan Dragoncloud G.H:sta vanhasta kaupungista. Hintaa tällä twinroomilla on RMB 120 ja se on oikein siisti. Luksuksena on 24h lämmin vesi ja kansainvälisiä TV-kanavia. Ei paha hinta! 

Palataan asiaan, kun olemme tutustuneet paremmin tähän Tiibetiläisen otteen omaavaan kaupunkiin!

Beijing part II

Ollaan oltu nyt 10 päivää Pekingissä ja lähdemme tänään Kungmingiin junalla. Junamatka kestää noin 40 tuntia. Meillä on Hard Sleeper paikat junassa. Liput maksoivat RMB 550.

MAlla on ollut mahaongelmia viimeiset neljä yötä. Ei mitään vakavaa kuitenkaan. Olemme joutuneet palauttamaan muutamia junalippuja tämän takia. Junalippuja voi palauttaa esim. Beijing train stationin lipputoimiston 26. luukulle. Tappioita lipuista tulee 20% hinnasta. Liput voi palauttaa ennen junan lähtöä.

Alunperin meidän piti mennä Yangshuohon, mutta menemmekin suoraan Kunmingiin josta jatkamme pohjoiseen ainakin Lijiangiin ja Shangri Lahan. Käymme ehkä Tibetin puolella kaupungissa johon ei tartte erillistä lupaa. 

Leo hostel on ollut todella mukava paikka, ollaan tavattu paljon reissussa olevia matkalaisia. Joka puolelta maapalloa. Yksi tyyppi on ajellut Land Rover Defenderillä 3v ympäri maapalloa. Aloitti Etelä- Afrikasta Eurooppaan, ajoi mm. Nord Capista Suomen ja muitten maitten läpi Egyptiin ja nyt hänellä on auto Pakistanissa, koska Kiinaan ei autoa saanut tuoda.

Ollaan käyty katsomassa nähtävyyksiä vatsapurujen sallimissa rajoissa. Paljon ollaan myös vaan hengailtu hostellilla. Nyt on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin. Kirjoitellaan lisää kun kerkeämme. Todennäköisesti Lijiangista Yunnanin maakunasta. 

Beijing

Ollaan oltu Pekingissä nyt kuusi yötä. Vietettiin tosiaan yksi yö City Central Youth Hostellissa, mutta siirryimme toisena päivänä kuitenkin Leo Hostelliin. Ensimmäinenkin Hostelli oli loistava, mutta siirryimme kuitenkin Leoon saavuttaaksemme ns. hutong ilmapiirin. Myös tämä hostelli on aivan mahtava. Henkilökunta, ravintola, ilmapiiri ja huone ovat osoittautuneet 20 euron arvoisiksi. 

Pekingissä olemme mm, pyöräilleet kaupungilla ja käyneet Kiinan muurilla. Pyöräily oli hauska tapa tutustua kaupunkiin. Vuokrasimme pyörät samalta kujalta missä hostellimme sijaitsee ja ne maksoivat kaksi euroa päivä. Teimme tosiaan n. 20 km lenkin kaupungilla ja tutustuimme sitä kautta joihinkin nähtävyyksiin. Tämä kaupunki on kuin tehty pyöräilyyn! Keskustassa on ainakin kuusi metriä leveät pyörätiet. Tietenkin hutongeissa on ahtaampaa polkea, mutta se oli kivaa!

Varasimme Kiinan Muurin reissun hostellimme kautta. Se oli ns. "Secret Wall" reissu. Otimme ryhmämme kanssa minivanin muurille, jota ei oltu pahemmin kunnostettu. Trekkasimme ainakin kilometrin puskien läpi ylämäkeen saavuttaaksemme muurin. Olisi ehkä voinut laittaa pitkät lahkeet. Muuri oli tietenkin kokemus itsessään, mutta ei kuitenkaan ns. wow tapahtuman arvoinen. Muuria ei oltu restauroitu ja se oli hankalahko kulkea. Tämä muurin pätkä ei todellakaan soveltunut huonosti liikkuville, koska paikoitellen se oli jopa vaarallinen. Oppaamme oli kuitenkin jotain n.80 v. kiinalais mummo, joka kipitti edellämme aamutohveleissa menemään. Secret Wall termi tuli varmaankin siitä, koska siellä ei ollut tosiaan ketään muita paitsi ryhmämme. 

Ei olla hirveästi käyty Pekingin yöelämässä. Viime lauantaina kävimme pyörimässä Sanlitum alueen baareissa ja discoissa. Tavattiin Aussi/ Kanadalais porukka ensimmäisessä baarissa johon menimme sisään. Heidän kanssaan kävimme katsomassa viellä Bar Blun jossa tiemme erkasivat. Menimme kahdestaan Mixiin joka on Vicsin vieressä. Meno oli ihan jees. 

Pari viimeistä päivää ovat olleet hieman rauhallisempia, koska MA sai ruokamyrkytyksen. Se alkaa olla kuitenkin olla hallinnassa. Olimme olleet syömässä aivan loistavaa Pekingin Ankkaa. Ravintola oli aika hieno ja olimme aluksi hieman, että onko meillä rahaa tähän paikkaan. Tosiaan ruoka ja palvelu oli hyvää. Pekingin Ankka kaljoineen ja cociksineen maksoi meille vain 30 euroa. Eli per pää vain 15 euroa. Ei paha hinta unohtumattomasta ruokakokemuksesta. Harmi vain, että MA sai ruokamyrkytyksen samana iltana. Olemme itseasiassa jouutuneet venyttämään aikataukuamme Pekingissä. 

Nyt loppuu akku, kiroitellaan huomenna lisää!

Mongolia, UB-Beijing

Ni Hao! Tultiin tänään Pekingiin Ulan Batorista. Saimme liput järjestettyä UB Guesthousen kautta uuteen Mongolialaiseen junaan. Matkustimme meille tuttuun tapaan 2. luokan hytissä. Juna oli tosiaan uudehko ja todella siisti. Aivan eri luokkaa, kuin Kiinalainen juna jolla tulimme Moskovasta Ulan Batoriin. Vaunussa oli mm. ilmastointi ja oma suihkuhuone. Sen lisäksi jokaisessa hytissä oli neljä näyttöä joista pystyi seuraamaan Hollywoodin toimintaelokuvia. Harmi, että elokuvat oli dubattu ranskaksi. Juna tarjosi hyvät puitteet 30h reissulle.

Matkaseurana meillä oli kaksi naista. Olga Pietarista, joka toimi matkaoppaana kahdeksan hengen ryhmälle. He olivat tutustumassa Trans-Siberian reittiin. Olga oli käynyt monta kertaa Suomessa ja oli muutenkin mukava nainen. Toinen

hyttimme naisista oli mongolialainen psykiatri rouva Khaan. Hän osoitti meille mitä tarkoittaa vieraanvaraisuus, aina löytyi teepusseja ja nuudelirasioita poikien ruokkimiseen. Kaiken tämän lisäksi hän maksoi myös meidän teepussimme, joiden luulimme olevan 

ilmaiset niinkuin koko muu vaunukin

luuli. Meillä ei ollut varaa maksaa, koska olimme tuhlanneet viimeiset tögrögit ravintolavaunussa. Mongolian valuuttaa ei ole helppo vaihtaa ulkomailla.

Gobin autiomaan reissu meni todella hyvin. Reissu osoitti Mongolian kauneuden ja paikallisten ihmisten  huomaavaisen luonteen. Mongoliaan on pakko päästä vielä uudestaan! Maisemat vaihtelivat kuivasta autiomaasta vehreisiin niittyihin, joita laidunsivat lehmät, hevoset, muttonit ja kamelit. Näkymät olivat paikoitellen, kuin Madmax elokuvasta tai Lord of The Ringsistä. Nukuimme joka yö paikallisten jurtissa. He toimivat yhdessä matkanjärjestäjien kanssa tarjoten turisteille toisen  jurttansa silloin kun turistit saapuvat paikalle. Saimme heiltä myös illallisen joka oli

aina muttonia. Vaihdoimme joka yö jurttaa ja ajoimme yhdeksän päivän aikana noin 1500km erittäin huonossa maastossa. Suihkuun pääsimme kaksi kertaa, silloin kuin yövyimme kaupungeissa. Niissä kaupungin yleisissä suihkuhuoneissa. Kaupungit koostuivat huonokuntoisista rakennuksista sekä aitauksista joiden sisäpuolella oli jurttia. Jurtat ovat kuitenkin 

todella miellyttäviä sisältä ja niissä oli mukava nukkua ja viettää aikaa. 

Gobin reissu meni nopeasti. Tekemistä ja ihmeteltävää oli paljon. Ratsastimme ensimmäistä kertaa kamelilla ja hevosella. Kamelilla ratsastaminen oli mukavaa ja rauhallista, koska menimme yhdessä letkassa. Jouduimme ohjaamaan vain takana tulevaa kamelia. Hevosella ratsastaminen oli toinen tarina. Kävimme puolen minuutin kurssin hevosen ohjastamisesta mongoliaksi. Lähinnä siinä käytiin läpi, kuinka hevoseen saa lisää vauhtia. Nousimme vain hevosen selkään ja molemmat pojat kokeilivat kontrolloimatonta laukkaa. Kaikki meni kuitenkin hyvin.

Gobin reissun kuudentena päivänä toinen retkikunta majoittui viereiseen jurttaan. Suureksi iloksemme huomasimme, että retkikunta piti sisällään chileläiset ja brasilialaiset ystävämme. Heidän oppaansa oli viemässä heitä Arvaikheerin kaupungin diskoon. Me liityimme Benin kanssa heidän seuraansa. Kaupunki sijaitsee noin 400km lounaaseen Ulan Batorista. Kaupungissa on noin 20 tuhatta asukasta ja suurin osa rakennuksista on jurttia. Disko ja sen meininki yllätti positiivisesti näinkin takapajulassa. Ehdimme olemaan noin puolitoista tuntia diskossa, kunnes poliisi sulki sen. Bileet eivät kuitenkaan loppuneet siihen, vaan jatkoimme jurtille takaisin päästyämme juhlia yhdessä kuljettajiemme ja isännän kanssa. Nauru ja laulu raikui Uazissa pitkälle aamuyöhön asti.

Gobin reissu oli kokonaisuutena todella hieno kokemus ja oikeastaan harmitti tulla takaisin Ulan Batoriin. Maaseudulla olisi viihtynyt kauemminkin. Ulan Batorissa viimeisenä päivänä kävimme syömässä kunnolla Silk Road ravintolassa. MO söi vielä viimeiset muttonit. Illalla menimme diskoon. Aamulla juna lähti viittä yli kahdeksan kohti Pekingiä.

Budjetista voisi kertoa sen verran, että laskujemme mukaan Venäjällä ja Mongoliassa käytimme rahaa noin 15€/päivä + junaliput.

Suosittelemme kaikille Ulan Batoriin menijöille UB Guesthousea. Meidän kokemuksemme olivat positiivisia ja saimme järjestettyä retken ja junaliput heidän kauttansa helposti.

Nyt olemme siis Pekingissä. Yövymme tämän yön City Central Youth Hostelissa, mutta huomenna siirrymme Leo Hostelliin todennäköisesti neljäksi yöksi. Peking vaikuttaa mielenkiintoiselta kaupungilta. Yritämme kirjoitella useammin tänne ja nyt se varmaan onnistuukin paremmin, kun pystymme olemaan vähän enemmän paikoillamme.

Ulan Bator ja Mongolia

Saavuimme sunnuntaina 1.6. Ulan Batoriin Mongolian paakaupunkiin. Otimme majoituksen UB Guesthousesta, joka tarjosi meille twin roomin 14 dollarilla. Huone ei ollut kummoinen, mutta ihan riittava.

Ensimmaisena paivana olimme aika vasyneita junamatkasta ja aikaerosta. On uskomatonta etta ns. jetlagi voi tulla myos junamatkalla. Torkkujen jalkeen kavimme pyorimassa kaupungilla mm. Sukhbaatar squarella missa lapset lennattivat leijoja. Kavimme myos syomassa Peace avenuella mongolialaista murkinaa. Myohemmin menimme oluelle Chilelaisten ystaviemme kanssa Khan Brau olutravintolaan. Aivan loistavaa tummaa olutta. Mongoliassa on nykyaan villi olutkulttuuri.

Ulan Bator vaikuttaa mielenkiintoiselta kaupungilta. Sekoitus mm. Venajaa, Kiinaa ja Tiibettia. Mongolia on koyha maa ja se nakyy myos heidan paakaupungissaan. Katukuva on melko ransistynyt ja kerjalaisia kaduilla jonkin verran. Laitakaupunki on tietenkin aivan oma maailmansa. Ero Venajaan on kuitenkin suuri mika nakyi heti jo rajalla. Ihmiset ovat niin erilaisia taalla Mongoliassa. Buddhalaisuuden huomaa.

Lahdimme tiistaina 9 paivan retkelle Gobin autiomaahan jonka majatalomme jarjesti meille suht edullisesti. Retki tulee maksamaan noin 30 dollaria paivalta. Olemme nyt n. 580km paassa Ulan Batorista etelaan. Yovyimme 2 viimeista yota paikallisten yllapitamissa Jurtissa. Matkaa teemme Uaz pakulla jota ajaa Miska niminen kuljettaja, syntyperainen Nomadi. Seurueeseemme kuuluu 3 saksalaista. Ben jonka tapasimme jo juna-asemalla ja kuivahko naispariskunta jotka olivat tulleet lentokoneella Tsingis Khan lentoasemalle paivan meidan jalkeemme. Ben on aloittanut matkansa 2kk sitten junalla Saksasta Baltian lapi Suomeen josta Pietarin ja muutaman muun Venajan kaupungin kautta Mongoliaan. Han on suunnitellut matkansa kestavan viela noin kaksi vuotta, mutta han totesi, etta oikeastaan hanen matkan pituutensa riippuu rahasta ja siita kuinka kauan han jaksaa reissata.

Matkanteko autiomaassa on ollut rankkaa. Paljon istumista autossa huonossa maastossa. Teita ei ole, vain edellisten autojen ajojaljet. Suihkuun paasemme onneksi kaksi kertaa 9 paivan aikana. Jurtat ovat kuitenkin melko kotoisia ja majatalon makuupussit lampimat.

Kirjoitamme tata tekstia kaupungin omaisesta paikasta, todennakoisesti koulusta Gobin autiomaassa. Paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta, kavimme juuri paikallisessa suihkulaitoksessa peseytymassa. Useimmilla asukkailla taalla ei ole omaa suihkumahdollisuutta. Retkemme autiomaassa tulee kestamaan viela 5 yota jonka jalkeen saavumme Ulan Batoriin, josta lahdemme junalla seuraavana paivana Pekingiin.

Yritamme ehtia kirjoitella viela Ulan Batorista, aika vain on kortilla.

Moskova-UB

Viimeisen kirjoituskerran jälkeen kävimme kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita junaan. Nuudeleita, vettä, korppuja, leipää ja suklaata, ostokset maksoivat noin 300 ruplaa. Ostosten kanssa suunnistimme Yaroslavsky juna-asemalle noin kello kahdeksan hakemaan rinkkamme säilytyksestä. Säilytys taisi maksaa noin 4,5 ruplaa. Säilytysluukut sijaitsevat aseman alakerrassa. Ennen kamojen luovutusta luukulle on hyvä kertoa noutoaika, koska jotkut luukut sulkeutuvat aikaisemmin kuin toiset. Tai niin me ainakin ymmärrettiin. Junaa menimme odottamaan aseman yläkerran odotustilaan. Huomasimme kuitenkin etteivät pojat olleet oikeassa odotustilassa, ympärillä parveili kaiken näköistä hampparia ja hämärämiestä. Olimme todennäköisesti paikallisjunaterminaalissa emmekä kaukoterminaalissa. Kaukoterminaali on todennäköisesti Yaroslavsky aseman länsi-puolella oleva valkoinen rakennus. Odottelimme kuitenkin paikallisterminaalin yläkerrassa junan ilmestymistä laituriin kaksi ja nousimme Kiinalaiseen junaan numero neljä. Pitkä junamatka Ulan Batoriin, Mongoliaan alkoi.

Junan lähdettyä Moskovasta huomasimme, että olemme kahdestaan neljän hengen hytissä. Juna vaikutti vähän tyhjältä muutenkin. Voisiko syy olla Kiinan viisumipolitiikan muutokset? Odotimme kanssamatkustajia hyttiimme muilta asemilta. Muutamien junassa vietettyjen päivien jälkeen emme kuitenkaan uskoneet enää kenenkään tulevan hyttiimme. Eikä heitä sitten enää tullutkaan. Olimme kuin ykkös-luokassa ilman puitteita.

Päivät kuluivat ihmeen hyvin junassa. Tavallinen päivä junassa oli herätä aamulla ja yrittää peseytyä parhaansa mukaan. Peseytymisen jälkeen piti selvittää monelta juna pysähtyy seuraavan kerran ja kuinka pitkäksi aikaa. Tämä oli tärkeää koska kaikki ruoka pitää ostaa asemilta. Ravintolavaunu on laillisetettu ryöstö kalliiden hintojen takia, esimerkiksi keitetty muna RUB70 tai pullo vodkaa 350. Asemilta ruoka ostetaan kaupittelijoilta tai kioskeilta. Heiltä saa mm. nuudeleita, nuudeleita, leivoksia, tuoretta leipää, makkaraa, vettä ja olutta. Silloin kannattaa ostaa kun tavaraa on myynnissä, koska kaikilla asemilla ei ole kaupittelijoita. Asemilla hinnat olivat edulliset, mutta eivät mitenkään halvat venäläiseen hintatasoon nähden. Nuudelit RUB40, leipä 15, 0,5l olut 40, 5l olut kannu 200 yms. Vodkaa ei saanut asemilta ainakaan kaupustelijoilta. Piilopulloja oli tarjolla urheilukassin pohjalta RUB200. Söimme jokapäivä maittavia nuudeleita niinkuin useimmat matkustajat, maistuu jatkossakin. Junassa on tarjolla kiehuvaa vettä samovaarissa jota voi hakea hyttiin hytissä olevaan termospulloon. Ruokailun jälkeen siirrytään odottamaan seuraavaa nuudeliateriaa tai pysähtymistä johonkin Siperian monista asemista. Aterioiden välillä tuli tapettua aikaa mm. lukemalla ja seurustelemalla muiden matkustajien kanssa. Nukkumaan tuli mentyä sitten, kun väsytti. Ajantaju on sekaisin, koska aikavyöhykkeet vaihtuvat usein ja junassa eletään Moskovan aikaa.

Junassa oli kansainvälinen meininki. Samassa vaunussa oli ihmisiä Venäjältä, Mongoliasta, Englannista, Skotlannista, Kyprokselta, USAsta, Kanadasta ja Chilestä. Tapasimme mm. kahdeksan hengen ryhmän Skotlantilaisia opiskelijoita jotka olivat menossa Mongoliaan kymmeneksi viikoksi vapaaehtoistyöhön. Kolmekymppinen kanadalainen Jesse oli matkalla Pariisista maita pitkin Singaporeen, oli kiertänyt ennen tätä junamatkaa Euroopan suurkaupunkeja. Chileläinen pariskunta Nicholas ja Koti olivat kuuden kuukauden matkalla Moskovasta Kiinaan, Nepaliin, Intiaan ja Bangkokiin. Jenkit olivat menossa kiertämään Kiinaa, koska he opiskelivat Kiinan kieltä. Vaunussamme vallitsi hyvä henki kanssamatkustajien kesken.

Junamatka oli kaiken kaikkiaan mukava ja sen voisi hyvinkin tehdä joskus uudestaan. Matkalla suurimpia murheita meille olivat ajantajun katoaminen ja muonituksen hoitaminen. Ikävin tapahtuma oli Venäjän ja Mongolian rajalla tapahtunut välikohtaus, jossa skotlantilainen Phil passitettiin takaisin Ulan Udeen hoitamaan viisumiasiat kuntoon. Hän oli laittanut väärän maastapoistumispäivämäärän viisumihakemukseen. Venäjän rajalla ei oltu yhteistyöhaluisia.

Saavuimme eilen aamulla Ulan Batoriin kello kahdeksan aamulla Mongolian aikaa.